Ajateltavaa

Miksihän sininen tyyni vedenpinta luo liki euforisen tunteen? Tyynnyttää, rauhoittaa, selkiyttää, auttaa. Kun samaan aikaan on endorfiinia liikkumisesta, sekä valoa ja kevättä ilmassa niin johan on hyvä, hetken huoleton  olo. Ei muista jotain mille ei voi mitään.

Kuvahommia tänään, omaksi ja asiakkaan iloksi. Kovin vähän aikaansaannoksia, mutta jotain kuitenkin.

Sekä ulkona että koneen ääressä tänään ja pitkin kevättalvea olen – taas – kovasti pohtinut, millehän alkaisin? – Niin kovasti haluasin puuhata jotain – jotain, jossa olisi joku päämäärä. Jotain tavoiteltavaa, jotain joka panisi oppimaan ja/tai tekemään. Jotain josta jäisi joku ”jälki”. Ei välttämättä mitään aineellista, mutta josta voisi sitten sanoa, että onnistuinpas, teinpäs, opinpas, valmista tuli. Jotain!!

2 kommenttia artikkeliin ”Ajateltavaa”

  1. En nyt keksi muutakaan kuin kuvauksen (tietty) näkökulmasta. Miten olisi kesäprojektina ”ajankulku”, keväästä- syksyyn. Minähän lähestyin aihetta yhdestä perspektiivistä jo mennäkesänä, mutta jotain uutta näkemystä tuohon kaivattaisiin -esim. pyöräilijänä. Tai sitten ei . .

    Vastaa
    • Ei ollenkaan huono idea.Saattaa ”ottaa agendalle”, mutta kaipaan jotain isompaa. En oikein osaa edes selitää millainen projekti/tekeminen minulla on hakusessa. En taida edes tietää.

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.