Me on oltu ulkona syömässä. Me on tavattu ystäviä.
Me on nautittu valmiille menosta, ihanasta valpolicellasta ja alkuruoaksi huikean isosta blinitarjoilusta. Pääruokana pehmeitä, aromaattisia, makeita, vihanneksin höystettyjä possunposkia… Ja minäkin otin myös jälkkärin! Vadelmasorbet ja salmiakki-pannacotta. Oi, että. Kyllä kannatti. Ja totta puhuen, vaikka ruoka oli erinomaista, oli parasta tavata ystäviä, jutella, höpöttää, vaihtaa tuntemuksia menneistä kuukausista, myötäelää monta asiaa, vaihetta, suruja ja iloa. Puhua päälle ja yhtäaikaa.. Nähdä ja kokea livenä. Juuri sitä mikä on tärkeää, mitä olen kaivannut. Emme rypeneet syvissä vesissä, mutta pulputimme, muistelimme ja sunnittelimme tulevaakin… haaveilimme. Ehkä joskus Varangille, ehkä joskus HornØyalle. Tärkeintä oli kohtaaminen.
Ja kohtaamispaikka oli De Gamlas Hem. Ehdottomasti voimme suositella.
Niin hyvä. Tämä kantaa pitkään…
Kävelimme sinne, mikä teki ruokanautinnosta vieläkin paremman. Kävelyä on tälle päivälle riittänytkin, tai ainakin ulkoilua. Aamulla pihalla oli yksi viisivuotias ja yksi kaksivuotias jotka pitivät mummin ja papankin liikkeessä. Lumilinna laajeni, ihmeteltiin lumen sulamista vedeksi, käytiin putsaamassa naapureidenkin portinpielet lumesta, maisteltiin keksejä oman lumilinnan baarissa, ja sitten vielä toviksi sisälle temppuratailemaan, – hetkessä meidän huusholli ihan uudessa kuosissa.
Iltapäivällä lähdin vielä ulos. Oli ihan pakko. Niin hieno sää, ei riitä sanat. Nallikarissa tepastelin, kuvailin, kuuntelin kirjaa, olin hiljaisuudessa, olin omissa ajatuksissa. Ja aurinko paistoi – ystävällisesti!
Illansuussa kolmas ulkoilutuokio: kävelimme kaupunkiin ja Heinäpäähän. De Gamlas Hem. Kummasti tuntuu, että tämä ravintolakokemus jää muistiin pitkäksi aikaa. Hyvälle se nyt tuntuu.
Ja viimeistään NYT: mikä on sinun arkiruokaklassikosi tai hittisi juuri nyt? Kerro siitä ennen huomista iltapäivää (7.2. klo 16) ja olet mukana arvonnassa. Tai kerro muuten vaan… 😉
Arkiruokaklassikko – hmmm, se on varmasti jotain kalaa! Minulla ja isännällä on tietysti omat mieltymyksemme, mutta ehdottomasti parasta on lohi ja peruna. Jaa, miksi? No on neljä meitä huomattavasti nuorempaa, jotka pitävät kalasta.
Viimeisin keskustelu käytiin pari päivää sitten kun isä oli hakenut kaksi poikaa päiväkodista ja soitti kysyen kuulumisia. Siinä sitten kerroin olevani laittamassa ruokaa ja kysyin, maistuisiko pojille peruna ja lohi. Aivan aavistuksenomaisen hetken kuluttua kuuluu kahden pojan lähes samoin sanoin: ”Isi lohta, mennäänkö mammelin ja pappan luokse syömään, joooooko?” No niinpä meillä oli kahden ruokailijan sijaan viisi ja sattumalta olin tehnyt jälkkäriksi vispipuuroa, joka maistui 6-vuotiaalle, mutta pikkuveli ei tällä kertaa pitänyt.
Siis lohi (kala yleensä) on hyvä ja monipuolinen arkiruoka. Olemme myös todenneet kotimaisen kalasäilykkeen olevan maukkaampaa kuin tonnikalan (purkki sellaisen siis) kastikkeena perunan ja pastan kanssa. Kotimaiset kalapuikot ja -pyörykät ovat parempia kuin muut!
Mukava kommentti, kiitos, Anneli! Meilläkin on usein lohta, ja kelpaa myös pienille. Jos lapset ei ole syömässä en meillä sen kanssa kyllä useinkaan ole perunaa. Muutenkin syödään vähän perunoita. Mutta keväisin ja kesäisin parsaa! Myös kuhaa ja siikaa meillä on usein, ja nyt viime kuukausina olen pari kertaa laittanut silakkaruokaa. Silakkaa pitäisi kyllä käyttää enemmän. Ehdottomasti.
Sinullakin on nyt ”arpalippu” iltapäivän arvontaan. 🙂