En ole koskaan ennen ottanut influenssarokotetta, enkä ole tainnut influenssaa koskaan sairastaakaan. Tänä merkillisenä vuonna päätin tässäkin kohtaa poiketa tavanomaisesta, jotenkin tuntuu, että nyt ei missään tapauksessa haluaisi sitä ”tavallistakaan” influenssaa. Eikä sen sairastaminen varmaankaan paranna vastustuskykyä. Siispä otin viime viikolla (suunnilleen heti kun kaupungin terveyspalvelut niitä tarjosivat) asiakseni varata ajan rokotukseen, mutta eipä se nyt ihan suitsaitsukkelaan sujunutkaan. Tai siis varaus sujui, mutta eipä lähimmissä rokotuspaikoissa (Tuira ja Kontinkangas) ollut enää muita kuin viikonloppuaikoja, joten varasin sitten Haukiputaalle. Varausvahvistuksen mukana tuli ilmoitus, että samalle ajalle voi tulla kaksikin samaan talouteen kuuluvaa. Niinpä otin aveciksi Pehtoorin. Tälle aamulle oli aika, ja Haukiputaan Jatulissa piikillä kävimme. Käymme yhdessä ain…
Paitsi että kotiuduttuamme lähdimme molemmat erikseen lenkille, eihän me täällä kotioloissa juuri yhdessä ole ennenkään lenkkeilty. Ulkomailla ja Lapissa sitten eri juttu. Ihan mahdottoman ankean näköistä, tiheä vesitihku/sumu Hartaanselän kohdalla laskeutui hetkeksi, mutta olihan sopivan lämmin (+3 C), eikä juurikaan tuullut.
Kauppa-asioille lähdin, yksin: viikonloppuna on tiedossa leivontaa, kokkailuja, vieraita ja omaa väkeä pöydissä. Ja sillä tiellä ollessani tuli viesti, että Alkoon tilaamani spesiaali Penfolds Tawny, oli tullut, joten päätin ajella hakemaan sen samantien. Melkein samalla hetkellä kun astun Välivainion Alkosta ulos, sinne tulee Pehtoori. Hänelläkin oli spesiaalitilaus. Näiden molempien erityistilausten takana on tuleva lauantainen viininmaistelu. Yleensä Pehtoori ei maistelujen hankintoihin puutu, mutta nyt kun meillä on teemana ”elämäni viini” (vrt. tv-ohjelma Elämäni biisi), oli aika hankkiutua tilausten äärelle. Siis erikseen samoilla asioilla. Tällä kertaa erikseen lähinnä sokkomaistelun onnistumisen vuoksi.
Minun valitsemani ”elämäni viini” ei ole tuo em. Tawny. Sen hankin bonukseksi, jollainen meillä usein maistelun lopussa järjestävän osapuolen taholta tarjoillaan. Se on osa jälkkäriä, tai siis tarjoan sen jälkkärin kanssa. Tai ehkä ennen sitä, että saadaan kunnolla maistella: ”kuparinruskea, makea, hasselpähkinäinen, taatelinen, kevyen appelsiininkuorinen, mokkainen, suklainen, tyylikäs, pitkä”. Kuulostaa ainakin ihan mahdottoman hyvälle portviinille, vähän kuin pieni leivos. Ja aika harvinainen tuollainen on: australialainen portviini-tyylinen pitkään kypsynyt … Kerron sitten, kannattiko tilaus. Myymälöiden hyllyistä tätä ei juuri löydy.
Viiniostosten jälkeen palasimme taas yhteen: ruokapöytään. Tein pieniä karitsanjauhelihapihvejä salaatin ja creme fraiche -porkkanoiden oheen. Tulipa hyviä. Niistä oli kaksi versiota. Umamilla ja ilman. Käytin ehkä turhan varovaisesti (½ tl/200 g jauhelihaa), mutta kyllä se maistui. Vielä lautasella ripottelin sitä suoraan purkista pinnalle, ja lopputulema oli se, että ehdottomasti kokeilut jatkuvat. Kyllä se syventää makua. Linkin takana selvitys siitä, mistä Santa Marian Umami koostuu. Vuosia sitten toin Lontoon reissulta Harroldsilta purkin umamia, ja kaikki kului. Nyt umami-innostuksen Suomessa taisi herättää muutama viikko sitten Ilta-Lehdessä julkaistu artikkeli.
Kolmen euron Pirkka-kimppu.
Onnea,että uskalsit…Viime syksynä keuhkolääkärin pelottelemana uskalsin ottamaan tuon piikin (paha astma kaverina)…ja kadun vieläkin.
Olin todella sairas ja nuhainen puoli vuotta,en ikinä ole sairastanu samanlaista flunssaa.
Viimeinen kerta,että teen saman virheen.Enkä ihan varmasti ota myöskään mitään Korona-rokotetta.
Kaikki ei vaan käy kaikille….
Elämä ilman piikkejä on ehkä paras!Onnea matkaan!
Oho! Hurja juttu. Appeni sairastui myös jokunen vuosi sitten influenssapiikin jälkeen, se oli yhden kerran; hän otti sen tietääkseni vanhoilla päivillään joka vuosi. Lähipiirissä ja töissä on moniakin riskiryhmäläisiä ja muuten vain influenssarokotteen ottaneita, eikä (puuta koputtaen) huonoja kokemuksia ole ollut.
Tervettä talvea joka tapauksessa sinullekin!