Monta mukavaa, viehättävää kesäkahvilaa on Oulussa. Tänään olen käynyt monissa niistä: Tähtitornin kahvila Linnansaaressa, Villa Eevilä , Cafe Rantsu, Tuiran uimarannalla, Kiikku (Ainolan puistossa). Koivurannan kahvilassa en hoksannut käydä, mutta ehdinpä sinne joku toinen päivä. Ja viisi muutakin kohdetta ”päiväni korttikauppiaana” -ohjelmassa. Mikäpä se oli pyöräillä ristiin rastiin kauniissa kelissä, kauniissa Oulussa.
Erityisesti Villa Eevilä jaksaa minua viehättää. Siellä vietin ensimmäisen koronan jälkeisen kahvilahetken; vanhan ajan limpparia sisätiloissa jutellen henkilökunnan kanssa. Muutenkin tänään juttelua perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa enemmän kuin kuukausiin. Sellaista kyllä jo tarvitseekin. Mutta tuntuipa hassulta se, kun menin juttelemaan ja kortteja esittelemään kahvilanpitäjien ja muiden yrittäjien kanssa, ei voinutkaan kätellä. Itse asiassa yhdessä paikassa unohtui aluksi sitten esittelykin, kun tapaamisen ”rituaali” oli kättelyä vaille vajaa. Kai siihen tottuu ja oppii.
Mukavalle tuntui korttieni saama hyvä palaute; moneen paikkaan niitä otettiin myyntiin.
Pehtoori oli käynyt hakemassa Kellon kalasatamasta suoraan mereltä palaavilta kalastajilta pikkusiikoja, ja savusti ne. Vihersalaattia ja kananmunia, muutama perunalohko. Kyllä ruoka maistui! Ja ilta taas lukien, tai siis kutoen ja kuunnellen. Kotipihan Huvilassa, siellä on hyvä.
Nämä Pirkka-Pionit ovat uskomattomia. Minulla taitaa olla viides kolmen kukan kimppu (3,90 € K-marketista). Pienet pingispallon kokoiset nuput aukeavat, vaihtavat väriä, kukkivat hienosti melkein pari viikkoa. Kotipihan pionitkin näyttävät talvehtineen hengissä, mutta kukinta vasta loppukesällä…
Pirkka-Pionit ovat hinta-laatusuhteeltaan aivan loistavia. Kättelemättömyys tuntuu kyllä niin oudolta. Se on niin iso osa meidän kulttuuria, varsinkin työkulttuuria. Palaammekohan kättelyyn samalla tavalla kuin aikana ennen koronaa?
Minun mielestäni kättely saisi aikanaan palata, samoin ystävien halaaminen. Henkilökohtaisuutta, huomaamista ja huomioonottamista, kohteliaisuutta ja kohtaamista on enemmän jos kätellään – ainaski mun mielestä.
Samaa mieltä. Kyllä fiilis on ihan eri, kun tervehtiessä on mukana kosketusta. Ollaan ikään kuin heti enemmän samalla viivalla.