Kahvilaelämyksiä etsimässä

Koronarajoitusten hölläämispäivä, joten ravintolaan viinille ja syömään? – No ei. Mutta ajatuksena oli, että tänään lähden Liminkaan, enkä ota omia eväitä, en edes kahvia, mukaan, vaan menen ”kunnantalon” Cafe Lakeuteen, ja nautin siellä lounaskahvin ja hyvän voileivän, jollaisista siellä viime kesänä muutamaan otteeseen pääsin nauttimaan. Istun ulkoterassilla ja nautin aurinkoisesta kesäpäivästä.

Mutta eihän se nyt ihan niin mennyt. Toisin kun ko. kahvilan nettisivuilta ymmärsin, se olikin kiinni. Ei kiva. Siispä ei auttanut kuin hakea marketista kahvi ja pakattu kanasalaatti ja etsiä puiston penkki, jonne lounastamaan. No näkymä kohti kirkkoa oli kaunis, mutta ei se mikään kahvilaelämys sitten ollutkaan…

Pehtooria oli reissullaan onnistanut paremmin: Haukiputaan Seolla oli pannaritarjoilu toiminut viime kesäiseen tapaan.

Että näin rempseä aloitus meillä.

4 kommenttia artikkeliin ”Kahvilaelämyksiä etsimässä”

  1. Ollaan sitten ehkä mahdollisesti poljettu jossain vaiheessa peräkanaa . Me suunnattiin Tupoksen tienhaaran kohdalta vanhaa nelostietä Haaransillalle, siitä pyörätietä Ala-Temmeksen Seolle, meidän yhteen tavanomaisista munkkikahvipaikoista. Ja sieltä edelleen Tyrnävälle ja pottupeltojen kautta takaisin Karjasillalle.

    Luulimme pääsevämme joko menon tai paluun myötätuuleen, mutta kävi kuten tavanomaisesti näillä lakeuksilla; tuuli kääntyi vastatuuleksi sitä mukaa, kun meillä suunta kääntyi…

    Vastaa
  2. Hyvinkin on voitu olla yhtä aikaa baanalla. Tuosta teidän retkestä tulee aika pitkä? – Lähes 100 km? Mulla tuli eilen 70 km, mutta voisin loppukesästä harkita tuota Tyrnävälle puikkaamista. Ja todellakin, – eilen kävi juuri noin kuin usein ennenkin: tuulee vastaan oli suunta mikä hyvänsä. 🙂 Onneksi on apu.

    Vastaa
  3. Kyllä, sinun osaltasi lähenee 100km, kun meidän osalle tulee aika tarkkaan 70km. Kannustan silti sinua testaamaan noita lakeuksia kauniina kesäpäivänä. Tai jatkat Tyrnävältä Muhokselle kohti valtatie 22. Et käännykään Muhokselle vaan Ouluun. Siitä sitten joko Laukan sillan ja Päivärinteen kautta kotiin tai Laitasaaren (jossa vanha rukoushuone ja kaunis kylätie), Pikkaralan kautta Ouluun. Tuo ensimmäinen vaihtoehto on meidän osalta 85km.

    Tai: käännyt tosiaan Tyrnävä – Muhos – tieltä kohti Murtoa. Siellä käännytkin Murron taajamaan (kaksi eri kohtaa, jossa tuon voi tehdä) ja poljet päällystämätöntä tietä kohti Pikkaralaa. Tuota tietä polkevat monet, jotka ovat liikkeellä muulla kuin maantiepyörällä ‍♀️‍♂️.

    Niin, ja eilenkin oli havaittavissa myös sähköpyörien määrän lisääntyminen muiden pyöräilijöiden ohessa . Hyvä ja hienoa, kun ihmiset polkevat!

    Vastaa
  4. Loppukesäälä varmastikin kunto kestää jo 100 km:n retket. Pikkarala, Murto, Tyrnävä on toki tullut käytyäkin viime kesänä. Ja varmaan tänä kesänäkin ohjelmassa. Päivärinne ja Laukan silta meni viime kesän Utajärvi – Muhos -retkellä vahingossa ohi, joten täytynee tänä kesänä ottaa uudelleen ohjelmaan.

    Kaikki liikkuminen jokaiselle parhaalla tavalla on hyväksi, ja ulkoilma ja luonto!

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.