Vihertää

Kotipihalla ja Huvilassa kameran kanssa…

Itse asiassa olen koko illan istuskellut Huvilassa kutomassa ja kuuntelemassa kirjaa. Siis ihan muissa maailmoissa.

Mutta vihreää on ympärillä. Saniaiset availevat keriään, valkovuokkoja on jo kymmenittäin kukassa, ehkäpä ensi viikolla äidille kimppu kotihoidon kuriirien välityksellä.

 

 

 

 

 

 

Ja minun tomaattini! Niin paljon odotan niiden kasvua maisteltavaksi asti. Nyt kyllä näyttävät vielä ihan oliiveilta, mutta odotellaanpa vielä…

Tomaattien historiaa vähän etsiskelin, ja tämmöistä löytyi:

Uuden ajan alussa espanjalaiset poimivat tomaatit mukaansa Meksikon intiaaneihin kuuluvien asteekkien mailta. Iät ja ajat kasvia viljelleiden asteekkien kielen sanaan tomatl turpea hedelmä) pohjautuu myös tomaatin kansainvälinen nimi. Tomaattiin mielistyneet italialaiset antoivat kasville nimeksi pomodoro, sananmukaisesti ’kultainen omena’. Ranskalaiset tulkitsivat nimityksen omalla tavallaan ja alkoivat kutsua vihannesta nimellä pomme d´amour  rakkauden omena). Nimi levisi käännöksinä moniin kieliin (esimerkiksi englannin love-apple).

Tänään ei ollut punaviiniä, niin tein lukuiltaan drinksut vermutista ja kaapin perältä löytyneestä (Kroatista kolme vuotta sitten ostetusta) Maraschinosta (Alkossakin näyttää olevan). Tuorepuristettua appelsiinimehua 10 cl, vermuttia 8 cl,  maraschinoa 2 cl, jäitä, mintun lehtiä. Pehtoori kehotti kirjoittamaan ´ex tempore´ -reseptini ylös, että joskus voidaan tarjota tätä vieraillekin. Milloinhan meille tulee vieraita?

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.