Iihin lounaalle

Iin Haminassa museoalueen reunalla on Museokahvila Huilinki. Sinnepä suuntasin tänään aamupäivällä, systerin kanssa sovittu lounasmeetinki sinne. Emmekä suinkaan olleet ainoat, siellä oli vaikka ja kuinka paljon lähityöpaikoista ruokatuntilaisia, ja taisipa olla jokunen turistikin. Oli yllättäen niin lämmin, että päätimme syödä pihalla. Hyvä kotilounas, salaattipöydän ja jälkkärikahvin ja piirakkapalan kera maksoi kympin, – ei paha. Yläkerrassa on museoesineistöä, tukkikämppä sisustettuna ja pientä tilpehööriä – kannattaa käydä katselemassa jos paikan päälle satut. Tämähän on talvellakin auki, joten hyvä vaihtoehto ABC:lle.

Lounaan jälkeen ajelin vielä tunteroisen Iitä ristiin rastiin, kuvailin ja katselin. Hamina on kyllä viehättävä, mutta merkillisen vaikea siitä on saada tunnelmallisia, idyllisiä kuvia. Semminkin kun ei kehtaa ihan ”päin taloja ja pihoja” kuvailla. Joku talvi-ilta voisi olla parempi…

Pitkältä tuntuneen kesätauon jälkeen meidän oma kotisiivooja S. tuli tänään jo heti aamusta, mistä oli oikein iloinen ja oli juhlaa iltapäivällä palata puhtaaseen kotiin. Olin ilmoittanut Pehtoorille ja tyttärelle, että tänään ei meidän keittiössä ole sapuskaa, joten olivat hekin molemmat hankkiutuneet omille teilleen ja tahoillaan syömään. Tyär oli päivän kaupunginkirjastossa tekemässä harjoitustehtäviään ja koodaamassa projektiaan. Kesäopintoja voi suoritella etänäkin. Ja sitten illansuuksi kummipojan luo ja kanssa pelaamaan. Ja kun Tytär palasi äsken tänne kotikotiin tuli Apsulta itkunsekainen ääniviesti, kuinka oli tullut heti ”ikävä Saanaa”.

 

 

7 kommenttia artikkeliin ”Iihin lounaalle”

  1. Kumma juttu tuo muisti jonkun esineen kautta, nähdessäni kuvan ”peilarin” ( P-Karjalassa tuollaista astiaa kutsuttiin peilariksi ) mieleen tuli maidonhakumatkat 65 vuoden takaa , meillä oli kotona tuollainen kannellinen ja sillä hain tinkimaitoa naapurin maalaistalosta.

  2. Juu ja meilläpäin oli ”pääläri”-ilmeisesti sama sana aikoinaan ruotsinkielestä?Sillä haimme tinkimaidon Immeljärven takaa lehmätalosta.Siihen aikaan maitoa ei myyty kaupassa ollenkaan.Nyt puhun Lapin pikku-kylästä 1960-luvulta,jota nykyisin kutsutaan Levin Matkailukeskukseksi.Niin se aika muuttuu…

  3. Toini ja Kati, peilari (enpä ole koskaan kuullutkaan tuollaista nimitystä) ja pääläri! Kyllä muistoja tulee minullekin, minäkin olen hakenut sellaisella tinkimaitoa. Minunkin muistoni ovat 60-luvulta, ja näillä lähes samoilla asuinsijoilla silloin asuin ja muutaman sadan metrin päästä maidonhakureissulle kuljin. Ja mökillä (Kiimingin Nurmijärvellä) haettiin myös tinkimaitoa tuollaisella emaloidulla kannellisella päälärillä.

    Leviä on vähän vaikea mieltää ”maitokarjakyläksi”. 😀

  4. Peilari ja pääläri – taitaa olla kyse itä- ja länsimurteiden (tavallisesta) murrevaihtelusta. 70-luvun lapset, ainakaan kaupunkilaislapset, eivät tainneet kumpaankaan enää tarttua? 🙂

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.