Tässä jokunen vuosi sitten meillä oli mökkivuosi, jolloin jokainen viikko oli epäonninen säiltään: satoi lunta ja satoi vettä, oli pakkasta, oli kylmää, pimeää, loskaa tai sääskiä tai jotain. No silti nekin viikot tuntuivat hyville, mutta nyt (puuta koputtaen) on ollut monta kertaa hienot kelit.
Viime yönä kuutamo ei ollut kovinkaan kirkas, mikä ehkä juuri se antoikin mahdollisuuden nukkua yhdeksän tunnin painajaisemattomat, säryttömät yöunet. Sellaisen jälkeen päivästä ei voi tulla kuin hyvä. Semminkin jos aurinko paistoi jo kahdeksalta.
Aamupäivä meni ”hommissa” – ainakin Apsulla. Piti olla papalle kaverina klapiprojektissa liiterissä, komennella Piinaa (perheen shafer), käydä ”rannalla” (puroon heittelemässä lumipaukkuja), etsiä tunneleista tontun tai pupun jättämiä ylläreitä (tänään ei löytynyt, mutta jo etsiminen on mukavaa), paistaa notskilla makkaraa ja kaikenmoista muuta tähdellistä touhua.
Aamupäivän mökkipihaulkoilun jälkeen hajaannuimme kukin tahoillemme. Mie lähdin tunturiin.
Pakkanen laski aamun -16 asteesta iltapäivän miinus kuuteen. Ja oli tyven. Aurinko lämmitti. Oli hiljaista, kaunista, puhdasta.
Päivän menukin (paistia ja mangojälkkäriä) on kuvattuna ja siitä olisi paljonkin kerrottavaa, mutta nyt on niin, että jätän toiseen kertaan …
Kyllä tää mammailu (mummeilu) on maailman paras ”ammatti”. Tänään sunnuntaina offroad-auton kyydissä, kolme vuotias ukkeli sylissä ja heilutaan puoelta toiselle ja nauretaan -mikä voisi olla ihanampaa? Tai eilinen näköpuhelu ”mammeli oletko leiponut pullaa?” ”en ole, mutta leivonko huomenna?” ”joo oh, minä tulen sitten syömään!”. Tai tänään pullapöydässä: pappa sanoo, että olipas kiva kun sinä pyysit mammelia leipomaan pullaa, niin saan minäkin. Ukkelin vastaus: ”en minä pyytänyt, se oli ihan mammelin oma asia!”.
Kumpa aina muistaisi, että ne pienet hetket ovat varmasti arvokkainta pääomaa!
Kuvistasi: Taas ovat kaikki kauniita. Toisena olevan värit ja avruus viehättää erityisesti.
Anneli, mainioita ovat sinun mammelin elämykset ja kokemukset. Niin mainioita!
Kyllä näitä hetkiä yrittää tallentaa muistiinsa elääkseen toistamiseen myöhemminkin.
Kakkoskuva on omakin suosikkini.
Kiitos kommentista, ja ihanaa maaliskuuta!