Juuri kun tänään on blogin 10-vuotissynttäriarvonnan päivä, juhlakuukauden ”huipennus”, niin netti pätkii… Tämmöistä tämä intternetissä päiväkirjanpito on!

Ihan ensiksi kiitos kaikille kommentoineille, blogissani myötäeläneille, siitä mielipiteensä kertoneille, siitä pitäneille, sen jatkoa toivoneille… ja kaikille taustallakin seuranneille.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 57 henkilöä, mikä on ennätysmäärä ikinä tämän blogin 10-vuotisessa historiassa. Paljon (16) oli sellaisia, jotka minut tuntee, joskin luulen, että blogin vakiseuraajissa taitaa olla paljon enemmänkin tuttuja, olisitte kyllä voineet vastailla… 😉 . Kyselyyn vastanneista kommenttinsa blogiin ja siten osallistumisen arvontaan jätti 17 henkeä: Toini, Pena, Katri, Jarin, Sini, Annu, MS, Kati, Tarjuliini, Anneli, Tanja, Satu, Anneriina, AK, Laura, Salli ja Terhi. MOnet teistä myös kommentoivat, antoivat palautetta, korjausehdotuksia, mistä kiitän lämpimästi. Olen aina ollut sitä mieltä että palaute on tärkeää, vain reflektoimalla, suhtauttamalla tekemisiään ympäröivään maailmaan, lukijakuntaan, läheisiin, opiskelijoihin, kollegoihin, oppii ja lopettaa paikallaan junnaamisen.

Kyselyn tuloksia olen tässä analysoinut: sellainenhan oli ”entisessä elämässäni” ihan työtehtävänikin… Tutkiskella tilastoja ja tehdä niistä tulkintoja. Tämänkertaisen kyselyn dataa on seuraavat tiedot:

vain 10 % seuraajista (tai siis vastaamaan rohjenneista?) on miehiä, puolet kaikista on Pohjois-Suomesta, ikärakenne oli vähintäänkin oletettava: alle kolmekymppisiä on opiskelijoideni jäätyä pois lukijakunnasta, on vain muutamia. Minulle ilahduttava tieto oli, että suunnilleen puolet kyselyyn vastanneista on suositellut blogiani ystävilleen. Annan itseni tulkita, että suosittelijalla on ollut iloa, hyötyä tai mukavaa ajankulua tämän parissa, jotta sana on lähtenyt kiertämään. Kiitos näistä!

Odotettava tulos oli se, että noin neljännes lopettaa blogin seuraamisen jos se muuttuu päivittäisestä viikottaiseksi. Ja yllättävää se, että neljä olisi kiinnostunut kuvahaasteen paluusta. Hmmm…

Melkein kolmannes vastanneista ei koskaan, ei koskaan! ole kommentoinut täällä. Olisitte vain rohjenneet, enhän minä tai ei kukaan blogin lukijoista ole kohdellut kaltoin ketään kuka on kommentoinut. Olen ennenkin sanonut, että minä ja blogini olemme saaneet olla rauhassa netissä riukkuvista rienaajista, kurjista kommentoijista. Sekin on ollut yksi syy, että olen jatkanut tätä kaikki nämä vuodet. Ja toisaalta se, että kuitenkin aina ollut jokunen kommentoija, ettei ole mennyt ihan vaan bittiavaruuteen nämä julkiset höpinäni.

Sitten kyselyn ”Muuta”- laatikkoon tulleet vastaukset. Ne ovat ihan tavattoman tärkeitä minulle, joka kuitenkin haluan tietää Tuulestatemmattua-blogin vahvuuksista ja heikkouksista. Vain palautteen kautta voi pysyä tasolla ja/tai kehittyä siitä.

Tässä vastaukset, anonyymit sellaiset.

Ilolla katselen sitä, että blogin monipuolisuudesta on tykätty. Sillä eihän minusta muuhun ole. En ole yhden asian, aatteen, ajatuksen ihminen. Päiväni ja elämäni on monenlaista! Onneksi. Siksi myös Tuulestatemmattua on sellaista; sekametelisoppahan se on! Ihan toisin kuin yhdessäkään ”blogin pitämisen 10 kultaista sääntöä” -ohjekirjassa mainitaan. Ei voi mitään. 😉

Pikkuisen on itsellä parin viime vuoden aikana ollut sellainen olo, jotta ihanko liikaa kuvia tänne tungen (no taloudellisesti tarkastellen kylläkin liikaa, sillä tallennustilan kustannukset alkavat (yli 16 000 kuvan kanssa) olla melkoiset, mutta moni mainitsee niistä pitävänsä. Hyvä niin.

Ja sitten kaikki ne jotka kommentoivat kyselyn alle! Kiitos ihan mahdottoman paljon teille kaikille. Palautetta ja kannustusta tarvitaan, toki minäkin. Blogin kehittämisestä ja jatkamisesta tulevalla viikolla. Tämä ei siis suinkaan ole viimeinen postaus, ehei!

Kaikkien nimellä tai nimimerkillä kommentoiden kesken oli sitten tänään arvonta.

Meidän blinipäivällisen jälkeen jo liki ammattimaisesti hommaansa suhtautuva pojanpoika valitsi arpalippujen joukosta yhden! Ja voittaja on

KLIKS   VIDEOKLIPPI LATAUTUU  linkin takana oikean puoleinen klippi.

Onneksi olkoon, minulla on vähän muistikuva, että olet kerran ennenkin voittanut Tuulestatemmatun arpajaisissa? Joka tapauksessa, ilmoitatko minulle yhteystietosi, niin postittelen palkinnon sinulle.

Elämää blogin ulkopuolella? – Toki. Tänäänkin. Ja huomennakin. Ja huomenna blogissakin, palaan tähän päivään vielä, jos tämä nettiyhteys vain toimisi!!!

 

6 Comments

  1. Onnitelut voittajalle ja me muut jäämme odottelemaan uusia ruokaohjeita ym.Kiitos näistä vuosista!Giihtu!

    1. Kiitos, Kati, kommentista. Ruokaohjeiden, vanhojen löydettävyyttä, yritän parannella tässä jossain välissä.

  2. Älä ainakaan lopeta. Tää on niin ihana blogi. Tosi mukavaa lukea juttuja ja katsella kuvia. Joulukalenteri oli tosi mahtava. Ihan tuli lapsuus mieleen, kun odotti seuraavaa päivää ja seuraavaa luukkua. Yritin muutaman kerran kurkkia etukäteen, mutta eipä auennut. Hyvä niin! Ihanaista tammikuuta Sinulle ja läheisillesi! Marke ps. Onnea voittajalle!

    1. Voi, Marke, kiitos paljon mielipiteestä ja tykkäämisestä. Tänään – netin ongelmien korjaamisen ohessa – olen tammikuun kauniita kuvia ehtinyt otellakin. Leppoisaa tammikuuta sinne kaikille teillekin.

  3. Sinulla oli käsittämättömän kauniita kuvia kampuksen sinisestä hetkestä! Sinä olet kyllä sukua Pappa-Lindemannille, joka aamuisin ennen viittä oli jo jalkeilla Koivulan mettässä. Häneltä olen oppinut paljon luonnosta ja rakkaudella muistan niitä yhteisiä kesäaamuja, jolloin hän kertoi puiden naavasta, lipon tekemisestä ja erilaisista kivilajeista! Sinussa virtaa kyllä samaa verta ja luonnonrakkautta! Ihanaista alkavaa päivää Sinulle ja kiitos taas kerran ”Aamun sinisistä” -hetkistä! Marke

  4. Kyllähän minä sukua olen, luonnollisesti. Ja minäkin muistan olleeni papan kanssa Koivulan mettässä.Siinä ”yläpuolella”, aika lähellä oli sellainen metsäaukio ja siellä muistan hänen kanssaan tehneeni vihtoja. Tai ainakin olleeni mukana. Ja sitten meidän Nurmijärven mökillä täällä Oulun lähellä papan kanssa tehtiin onkivapoja.

    Aikaisin herääminen voi toki olla geeneissäkin; olen kyllä aina ollut aamuvirkku. Geenien vaikutusta omaan tekemiseen ja Perniön muistoja kirjoittelinkin muutama vuosi sitten, lienetkö lukenut? KLIKS

    Täällä on kyllä nyt niin kaunista ja mukava pikkupakkanen, että voisi olla jatkuvasti liikkeellä ja kuvailemassa.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.