2017 – Sivu 2 – Tuulestatemmattua

Talvipäivän seisaus, joulun ajankohta ja Tuomas joulun tuo

Päivä pitenee jo. Talvipäivän seisaus ja jakoaika on nyt.

Euroopan ja Välimeren alueella jo ennen kuin Jeesus syntyi, oli tähän aikaan vuodesta, juuri näinä päivinä, yksi vuoden suurimmista juhlista. Juhla kulki eri nimillä eri puolilla, ja sillä oli monia eri muotoja, se yhdistyi sadonkorjuun päättymiseen, myös kekriin, mutta tunnetuin ja vaikuttavin lienee ollut roomalaisten Saturnalia-juhla. Se oli kaikkien jumalten kantaisän Saturnuksen (kreikkalaisilla Kronoksen) juhla, johon liittyi perheiden yhdessäolo ja lahjojen antaminen. Viikon kestävän Saturnalian ajaksi keskeytettiin kaikki kaupankäynti ja käytännössä kaikki muukin työnteko, ja orjat saivat tuona aikana olla tasavertaisia isäntiensä kanssa. Paikat koristeltiin laakeriseppelein ja viheriöivillä puunoksilla. Tutun kuuloista?

Kun sitten Jeesus syntyi ja kristittyjen keskuudessa ryhdyttiin pitämään muistojuhlaa, hänen syntymäjuhlansa kunniaksi, päiväksi vakiintui loppiainen, selkeästi Saturnalian jälkeen siis. Loppiainen olikin tutkijoiden mukaan aika lähellä Jeesuksen todellista syntymäpäivää toisin kuin 25.12., johon Jeesuksen syntymäjuhla päätettiin siirtää 300-luvun Roomassa pidetyn kirkolliskokouksen jälkeen.

Ihan samoin kuin Johannes Kastajan syntymäpäiväksi on päätetty kesäpäivän seisaus (pakanallisen keskikesän juhlan ”päälle”), päätettiin Jeesuksen syntymäjuhla siirtää tarustoon, taivaankappaleiden kiertoon ja työvuoteen liittyvän pakanallisen Saturnalian ja muiden keskitalven juhlien päälle ja paikalle. Karkeistaen voisi väittää, että kristillinen juhla yhdistettiin vanhaan juhlakalenteriin.

Nyt talvipäivänseurauksen päivänä alkoi vanhan kansan mukaan joulu: hyvä Tuomas joulun tuopi. Erityisesti miehet saivat lopettaa työnteon ja ryhtyä joululevolle, pirtissä ja navetassa oli naisilla paljon tekemistä, ja sitähän naisväellä riitti toki joulunakin.

Hyvä Tuomas joulun tuopi, ja sen kunniaksi meillä tänään riisipuuroa ja luumurusinasoppaa pienellä brunssilla. Olkoon tämä sitten tämän jouluviikon jokaviikkoinen soppamme.

Näistä aineksista se puuro syntyi. Tuo Kiehu-maito on kyllä hyvä puuromaito. Ja miksi voita jo tekovaiheessa? – Kuullotan riisit aluksi ruokalusikallisessa voita. Ennen kuin oli tuota Kiehua, voi auttoi pohjaanpalamattomuudessa, ja kyllä se antaa vähän hyvää makuakin puurolle.

Ja kyllä me puuron jälkeen keittiön ikkunasta ulos katsellessa jo nähtiin tonttukin! Ihan varmasti nähtiin.

Joulu Ruoka ja viini

Jouluruokia jo…

Ruokapäivä. Monin tavoin.

Aamulla vihdoin hahmottelin jo paperillekin, mitä olen ajatellut perheelle joulunpyhinä tarjota. Siinä sitten pystyin jo tekemään kauppalappuakin. Kun aamulla tuli kaatamalla vettä, ei ollut mitään mieltä lähteä lenkille, joten siispä kohti ruokakauppaa! Samalla reissulla äidille jouluherkkukuljetus vol. I.

Kotiin palattua tein meille aina niin hyvää jouluruukkua, tein niin paljon, että siitä enin osa on sitten Tapaninpäivänä pöydässä. Ja joululimpputaikinan vaivasin nousemaan. Ne on melkein vielä helpompia kuin saaristolaisleipä. Lämpimänä oli pari viipaletta syötävä. Ja äsken katoin jo huomiseksi ”brunssiksi” pöydän. Kutsuin pikkuperheen (lounas)riisipuurolle ja joululimpulle ennen huomisen nimipäivänäsankarin iltavuoroon menoa.

Eli täyttä päätä jo syödään jouluruokia. Niin meillä on tehty kauan, monena vuonna, siis että jouluruokia syödään ennen ja jälkeen joulun, ja toki tietysti myös jouluna. 😉 Saatan ihan hyvin laittaa jouluruukkua jo itsenäisyyspäiväksi ja mätimoussea uutenavuonna. Kun millään ei aattona ja joulupäivänä voi syödä kaikkia niitä herkkuja, jotka jouluun kuuluu, joten ihan hyvä ripotella niitä muutamalle viikolle. Onko joku muu näin ”epäortodoksinen” jouluruoka-asiassa vaiko yksin tällaista perinteiden rikkomista harrastan?

Jouluaaton menu on meillä niin perinteinen, ettei siihen paljon poikkeuksia mahdu, vain jälkkärillä varioin, mutta muina pyhinä sitten syödäänkin jotain ihan muuta kuin puikulaperunoita ja graavikalaa, poroa ja laatikoita.

Alla on linkkejä aiempien joulujen ja muiden juhlien kokeiluihin, joita ainakin osaa aion nytkin tehdä.

Ehkä noista on sinunkin joulunajan tarjoiluihin jotain ideaa?

Joulun alkuruokia (mm. graavilohtartar)

Lohiceviche

Porkkanarisotto

Crème brûlée omarista tai panna cotta hopeatoffeesta

Toscakakku

Mocca panna cotta

Pieniä, makeita hyviä

Ja muistathan, että varsinkin LappItalia-keittokirjassani on paljon myös joulunpöytään sopivia herkkuja.

Tässä yksi pikainen ”keittiönterveinen” joka meillä oli viime sunnuntaina suupalana ennen kalkkunafilettä ja muuta pääruokaa. Siis viipaloi sharon eli persimoni, laita päälle vähän savuporoa ja hillosipuli. Kurkku ja vuohenjuustokin sopivat hyvin yhteen, kuvan rosmariinin oksat ovat vain kuvausrekvisiittaa, eivät oikein makuun sovi. 😉

Ja muistaakaapas joulumusiikkiarvonta!!

Joulu Luettua Niitä näitä Yliopistoelämää

Joulukirjojen ja menneissä maailmoissa

Otin eilen illalla kirjahyllystä yöpöydälle Mika Waltarin ”Joulutarinoita”-kirjan. Siinä on vähän alakuloisia, viehättävän vanhanaikaisia tarinoita, novelleja. Niiden myötä vaihtuu vuosikymmenet ja elämänmeno hetkessä ihan toiseksi kuin todellisuus. Minulla on ollut se kirja 40 vuotta. Siitä en halua luopua. Vaikka yhtäkään tarinaa en joulun aikoihin lukisi, niin kirja on kuitenkin esillä. Sekin on osa jouluani.

Otin samaan pinoon myös pari, pientä, paljon vähemmän alakuloista kirjaa: Maija Paavilaisen ”Lahjakirjan” ja ”Joulukirjan”. Ne minä jo eilen luinkin. Ensimmäisen kerran tänä vuonna. Ne on hauskoja, viisaita, välittäviä, – ehkä vähän uskoviakin, mutta en anna sen häiritä. Niissä on oikeasti välittämisen ja huolehtimisen ajatuksia, nauramista itselle. Niistä pidän paljon.

Ja neljäs kirja on Mark Levengoodin kirjanen ”Ystävä sä lapsien anna villoja”, jossa on esikoululaisten vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Yhdeksän vuotta sitten, jolloin meillä molemmat lapset asuivat viimeistä joulua kotikotona, olen siitä lainannut muutaman ”aforismin”.

Nyt sitten vain tämä yksi:

Jouluaatto on Jeesuksen syntymäpäivä, mutta hän on muuttanut taivaaseen, niin että joulupukki ei tiedä, minne lahjat pitäisi viedä. Siksi hän antaakin ne lapsille.

Madeleine 7 v.

Sopii tähän päivään, sillä posti toi kotiovelle tänään yhden lahjapaketin, jossa on joulun melkein tärkein lahjani pikkuperheelle. Paketti oli ollut hävöksissä (mistä en onneksi tiennyt), mutta löytyikin tuolta parin tien takaa jostain väärästä osoitteesta. No mutta ”happy end”: paketti on nyt täällä.

Postissa piti silti käydä tänäänkin, ja toimia itsekin postinkantajana. Kävelin Linnanmaalle ja palautin ekstyökaverille vanhan, pienen taulun, josta olin ottanut kuvia ja retusoinut digikuvan ja hommannut uuden printin. Kuva oli kyllä kovin haalistunut ja pinta vaurioitunutkin, mutta aika hyvin sain sen pelastetuksi.

Kun kerran Linnanmaalla olin, kävin yhden jos toisenkin huoneen ovenpielessä tai peremmälläkin tovin vaihtelemassa kuulumisia, päivittämässä tietoja yliopistomaailman muutoksista, nykymenon tuomasta ahdistuksesta, kevään yyteitten jälkeisestä kovin kurjalta kuulostavalta tilanteesta. Tilanne ei kuulostanut hyvälle, mutta kavereita oli tosi mukava nähdä, vaikka aika vähän siellä paikalla sattui ketään olemaan.

Ja ”oman vakkariluentosalini” ohi kävellessä jouluviikon, lomanalusfiiliksen muistuessa mieleen, sellainen ”paras työ, tehty työ” -olo saivat aikaan ihan seitinohuen kaipuun luennoimaan ja pitämään vastaanottoa, kaipuun opinto-ohjaus- ja gradusessioihin. Mutta se oli toki vain hetken viipyilevä häivähdys menneeseen ja mukaviin muistoihin…

PS. Huomenna joulukalenterini luukussa joulun ”kirjallinen” osuus jatkuu: yksi maailmanhistorian paras jouluruno!

Joulu

Jouluostoksilla

Koko päivän kaupungilla. Keskipäivällä menin kampaajalle huilaamaan pariksi tunniksi, ja sitten homma jatkui. Muutamaa pientä lahjaa tai lahjan osaa lukuunottamatta kaikki on hankittu. Eikä edes iskenyt paha paniikki, vasta neljän aikoihin alkoi olla niin paljon väkeä, jotta mietin, että jättäisinkö sittenkin kesken, mutta urheasti jonotin kirjakaupassakin.

Käykö teillä koskaan niin, että paitsi että ostatte itsellenne lahjoja niin ostatte jollekin toiselle sellaista, mikä olisikin itselle mieluista. Minulle on nyt tänä vuonna käynyt nuo molemmat. Tilasin jo aika päiviä sitten tähän työhuoneeseeni uuden maton. Ihanan pehmeän, vaalean, ryhdikkään, lämpimän maton. Samanlaisen kuin keväällä takkahuoneeseen, mutta nyt kapea malli. Ja tänään, kun meillä oli käynyt S. tekemässä joulusiivouksen, laitoin lahjani jo lattialle. Siitä tulee hyvä mieli. Siististä, jouluisesta kodista tulee.

Sitten ostin Apsulle Mauri Kunnaksen ”Suomen historian”. Että pikkuisen turhan aikaisin, että 2½-vuotias, olkoonkin Koiramäki- ja Herra Hakkarais -fani, ei vielä oikein ole kypsä mummin Suomen historia luennalle ja luennolle? – No voihan se olla noinkin, ja ehkä siis jätänkin kirjan paketoimatta, – hyvähän se on olla odottamassa ja hyvä varmistaa että kirja on olemassa jos vaikka ehtii painos loppua ennen kuin Apsu on kiinnostunut. Että ei ehkä ole myöhemminkään kiinnostunut? Noh, katsotaan. 😀 Kirja on kuitenkin hankittu. Ja juuri Apsulle on sitten kyllä myös ”varapaketit” hankittuna.

Mutta kaikkinensa kaupunkireissulla tuli niin ikävä Stockaa. Ja sen Herkkua. Tosin tänä vuonna Valkean herkussa oli jotain sellaista sesonkiruokaa, josta jo hieman innostuinkin (mm. lauantaiset vinokkaat). Vaikka keskusta on kaikkinensa aika vaatimaton, on siellä yksi uusi komistus! Tai siis kunnostettu Vanhan Apteekin talo.

PS. Eiliseen viinisuosituspostaukseen (Juniorin painavan suosituksen jälkeen) lisätty myös yksi olut. Sekin on kauppalapussa. Jos testaat sitä tai mitä tahansa muuta niin kerrohan, mitä mieltä olet. Myös jollei suositus ollut mielestäsi hyvä.

Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus Viini

Jouluviinit 2017

Jouluviinisuosituksia jo vuodesta 2001. Paljon ennen bloggaamistakin niitä jakelin, työpaikalla ja (vanhoilla, suurella sydämellä ja vaivallakin tehdyillä) joulusivuillani, jotka nekin ovat viime keväisen palvelinäksidentin jälkeen mennyttä. Blogissa olleita suosituksia edellisiltä vuosilta löytyy vielä KLIKS.

Pitkin syksyä (ihan vaan 😉 ) tätä suosituslistaa varten on viinejä maisteltu ja kuvia otettu. Ja taas korostan: jokaisella on oma makunsa, ei ole ”oikeita” viinejä tietyille ruoka-aineille, mutta on hyväksi havaittuja yhdistelmiä, joista monet pitävät. Ja seuraavat ovat sellaisia, joista me (ja usein ystävät/perhe/viininmaistiaisporukka) on pidetty.

Ja kuten aiemminkin, näistä on myös tulostettava kauppalappu olemassa: Jouluviinit 2017.

Heti alkuun tietysti lasillinen kuohuvaa.

Tällä kertaa ei cavaa, ei proseccoa, ei samppanjaa, saatikka sektiä tai jotain muuta aiemmin listoilla ollutta, vaan cremantia. Ranskassa Champagnen maakunnan ulkopuolellakin tehdään erinomaisia kuohuviinejä, Loiren laakson, Alsacen ja Bourgognen kuohuvat ´cremantit´ ovat lähes poikkeuksetta erinomaisia. Tämän Andre Delorme -talon cremantit olivat meiltä jääneet huomaamatta, mutta Lasaretin kuvausprojektin aikana tutustuin talon listalla oleviin Delormen viineihin: mm. Blanc de Blancs -kuohuvaan (kuva yllä). Se ei ole mikään kepeä, kirpakka vaan jotenkin vakaa, täyteläinen, kypsä, pitkään maistuva kuohuva. Sopii hyvin nautittavaksi aperitiivina, mutta myös äyriäisten kanssa ja Alkon suositusten mukaan myös blinien seurana. Bliniaikahan on heti kohta joulun jälkeen, joten pitäkääpä mielessä. Meistä tämä on parempi kuin halpis-samppanjat. Saman talon ”Organic Brut” (euron halvempi = 18 €) on sekin hyvä, kesäisempi kylläkin.

Toinen viini, jonka löysin Lasaretin Virta-ravintolan listalta ja jonka tulin sittemmin ensi kertaa maisteneeksi, on Petit Bourgeois Sauvignon Blanc 2016 (yllä vas.). Monet minun viinimakuni ja suositukseni tuntijat tietävät, että Sauvignon Blanc ei minulle yleensä maistu; en pidä sille ominaisesta ruohon hyökkäävästä tuoksusta, ”päällekäyvästä vihreydestä”, jollaisena sen usein koen, mutta tämä! Hyvänen aika: tässäpä hyvä kalaviini ja uskoisin sen pärjäävän myös joulukalkkunan kumppanina.

Sille kaveriksi tämän vuoden todellinen löytömme: edullinen hyvä ”pikku-chablis”. Onpas hedelmäinen, täyteläinen La Chablisienne. Sopii varmasti moneen: kalapöytään erityisesti. Nämä kaksi ranskalaista lahjakassiin kun menet uuden vuoden juhlaan?

Valkoviineistä voisi suositella monia, monia riesling -viinejä, mutta kuriositeettinä on vielä mainittava Hessenin prinssin, Suomen kuninkaan, pojanpojan viinistä Saksan Rheingausta.

Yllä kuvassa vielä Chablis oikealla, keskellä Tommasin Pinot Grigio muistuttamassa siitä, että Tommasit ovat aina hyviä.

Hyviä ovat niin valkoviini Pinot Grigio kuin punainen Valpolicella, Ripasso ja – tietysti – Amarone. Alla olevassa kuvassa olevan Tommasi-sarjan oikean reunan kuohuva oli pettymys, toista pulloa ei osteta. Jäi ohueksi, maku lyhyt ja vaisu.

Jotta Italia varmasti tulisi kunnolla edustetuksi on mainittava Pieropanin viinit. Ei niin edullinen, mutta meillä jo usean joulun ja Kalaasien luottoviini: Pieropanin La Rocca (ylempänä kuvassa Pieropanin Soave Classico, ei sekään huono)! Kolmellakympillä jo toivoo saavansa hyvää valkoviiniä, ja kyllä! Oikeasti liki kermainen, täyteläinen, voimakas olematta hyökkäävä, hedelmäistä makeutta, mutta myös luonnetta on tässä huippuvalkkarissa, jota ei likikään joka vuosi Alkosta saa. Nyt saa. Osta vaikka jemmaan. Tai lahjaksi.

Ja sitten asiaan: punaviinejä.

Ensin on kerrottava syksyn ”hittiviinistä”. Apothic Dark Kalifornian auringosta, on tumma, lempeä, melkein makea, olematta imelä, silkkaa helppoa, hyvää punaviiniä. Rypäleinä on merlot, cabernet sauvignon, zinfandel, petit verdot, petit syrah, teroldego (et ole koskaan kuullutkaan? – No en minäkään, mutta ei se ainakaan huonoa tee tälle viinille!) … eihän näistä voi huonoa tullakaan! Tässä viinissä kolmellatoista eurolla saa niin paljon hyvää! Ehdottomasti!

Darkin takana on Valpolicella Ripasso. Ihan vaan muistattamassa, että ripassot (tänä vuonna suosikkina ”Pohjolan perintö”) jos jotkut ovat monipuolisia hyviä, jos etiketissä on vielä appassimento, niin on vaikea kuvitella pettyvänsä jos hakee helppoa, marjaista, ilman kiristelyä ja tiukkoja tanniineja olevaa punaviiniä.

Meillähän ollaan aika huonoja suosittelemaan kinkkuviinejä, kun ei ole kokemusta joulukinkusta ja viineistä. Viineistä kylläkin, mutta ei kinkusta. Lähtökohtaisesti hakisin ehkä jotain merlot-viiniä, mutta ostimmepa viime viikolla mökille pullollisen Pinor Noiria, jota perheen Juniori, tällä hetkellä Alkon (kiiretyöntekijä, kausi)myyjä suosittelee kinkun kumppaniksi. Miksei? Mutta huom. tämä on tarjottava viilennettynä. Kun silmät kiinni maistelimme ja oikein yritimme löytää luonnehdintoja, niin tuli mieleen, että jollei tietäisi, niin valkkariksi voisi luulla.

Tämmöinen meille uutuus on edullinen, jouluinen, moneen taipuva Ogiers. Etelä-Ranskasta tuleva viini nyt ei ole mikään ”suuri viini”, mutta ei se myöskään napsu suussa, eivätkä tanniinit töki. Helppo ja hyvä viini, vaikka kinkulle tai miksei vaikka uuden vuoden pataruoalle? Sitä(kin) saa lahjapaketissa.

Ja tässä sitten kolmikko, joka meidän joulun aikana tullaan nauttimaan: Chateauneuf-du-Pape (joku niistä) on meillä perinne. Poron paistin kanssa se nautitaan aattona. Ja Amarone sitten joulupäivänä, juustojen kanssa. Ja joku appassimento ihan vaan joulun illoissa … kirjojen, telkkarin, suklaan, yhdessäolon kanssa.

Kuriositeettina, lahjapulloina, juustoille, digestiiviksi? Joku näistä alla olevista!

Laplandia vodka, joka on maustettu espressolla, kuulostaa oudolta, eikö? Mutta, mutta …. minä joka en edes väkevistä pidä, olen tätä maistanut. Ensimmäisen kerran kesällä Arctic Light -hotellissa Rovaniemellä, ja silloin laitoin tykkäämiseni miljöön ja juhlan syyksi. Sittemmin tilasimme pullollisen mökille, ja muutaman shotin olen testannut. Se on vaan ihan mahdottoman hyvää. Niinkuin kuulemma muutkin Laplandia Shotit. Näiden maailman valloituksesta tulemme vielä kuulemaan! Katsokaahan, mitä kaikkea on tarjolla!! Hienoja lahjapulloja jos on sellaisille tarvetta myöhemminkin!

Ja lopuksi perinteiden pariin. Entäs juustolle ja suklaalle? – väistämättä paluu Italiaan. Recioto della Valpolicella. Sitä ei tarvitse kuin tilkan. Jouluyönä. Kun on jo hiljaista, kun on jo väsy ja helpotus, kun ei enää muuta jaksa. Pieni tilkka jotain hyvää… On joulu.

Niin ja entäs glögit? Niistä ja niiden parhaasta jo toissapäivänä …

Tulostettava kauppalappu tässä: Jouluviinit 2017

PS. Jouluoluita en osaa suositella, mutta sain varman vinkin: Chimay Cinq Cents Tripel! Iso komea pullollinen sopii kuulemma yhtä lailla kinkulle kuin graavi- ja suolakaloillekin. Kokeilehan.

Joulu Ruoka ja viini

Joulumusiikkia ruoanlaiton oheen ja muutenkin

Meillä tonttuovella oli tänään merkillisiä otuksia.

Vähän näyttivät muumeilta, – hyvin vähän, vähän tateilta, – hyvin vähän.

Pitkällisen salapoliisityöskentelyn jälkeen oudot vierailijat tunnistettiin ”Luomukuningasvinokkaiksi”.

Ja tovin kypsytystä voissa ja suolattuna ja pippuroituna olivat erinomaisia karitsan karen kanssa.

Vähän fenkolia ja salaattia oheen, eikä tarvittu muuta. No hyvä on: jälkkäriksi sisarelta saatua suklaata, tai oisko rocky roadia sittenkin.

Ja tässä vasta ollaan menossa kohti joulun herkkuja! Pientä vastaiskua moiselle herkuttelulle jo aamulla, – vielä pimeän turvin lähdin kaupungille kameran kanssa ennen äidin luo menoa. Kyllä on kuulkaa jouluinen Oulukin kaunis kaupunki aamuhämärässä, … Eikä ollut tietoakaan jouluruuhkasta. Hyvin kului reilu tunti kulkiessa, kuvaillessa.

Caritaksessa meni kuitenkin pitkälle iltapäivään, mutta Pehtooripa oli ollut avuksi joulupuuhissa ja kuorinut lantut ja porkkanat, joten pääsin laatikoiden tekoon heti hopusti…

Joulun tullen, ja nimenomaan ruokaa tehdessä ja leipoessa kaipaan joulumusiikkia, ja niinpä ryhdyin – kesken kaiken – kokoamaan Spotifyhyn uutta ”Joulumusiikki 2017” -listaa itselleni. Ja taas niitä samoja, – hyvä on, rakkaita ja tärkeitä, joululauluja, mutta tulipa mieleen, että olisipa mukava kuunnella jo jotain muutakin. MItä muut kuuntelevat?

Ja siitä sitten ajatus:

Kerro minulle juuri sinun The Joululaulu. Tai vaikka ne kolme sinulle tärkeintä, kauneinta, nostalgisinta, tunnelmallisinta joululaulua. Ja jos lauluun liittyy vielä tarina, niin aina parempi.

Kaikkien vastanneiden kesken arvon yhden seinäkalenterin (kuviani Oulusta) ensi vuodelle. Vastausaikaa on viikko, eli aatonaattoon asti. Kommentoi alle, ja olet mukana arvonnassa. Ja olisi ilo minulle…

Ruoka ja viini

Vuoden 2017 glögit testissä

Tänä vuonna Alkon valikoimassa on yhteensä 17 glögiä Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Saksasta, ja niiden joukossa on vanhoja tuttuja ja uusia sekä yksi alkoholiton vaihtoehto. Kuten perinteisiin kuuluu, meillä on Blossa ja Loimu asetettu vastakkain, haastaamaan toinen toisensa, ja mukaan on otettu molemmat Loimut ja yksi uutuus.

Meillä glögikausi aloitettiin jo syyslomalla lokakuussa mökillä, jolloin myös nuoret olivat raadissa mukana. Silloin maistettavana oli Blossan vuosikertaglögi (keltainen pullo) ja Loimun valkoviiniglögi. Ja viis-yks Loimu voitti. Kyllä Blossan mangomauisteinen ”intialainen” glögipullollinen saatiin viidestään kulumaan, mutta eipä todellakaan ole toista ostettu. Merkillisen tunkkainen se oli, vaikka olen suuri mangon ystävä. Maistui enemmänkin sellaisilta ylimakeilta klementiineiltä, ja niistä en todellakaan pidä.

Joten valkoviinipohjainen Loimu raikkaalla marjaisella maullaan miellytti paljon enemmän. Vaikka sekään ei ollut perinteinen, makea, umpimausteinen sokerinen glögi siitä pidettiin silti, ehkä juuri siksi. Mutta hieman kaivattiin jouluisempaa makua, kun kerran kuitenkin oli glögiä.

Nyt menneellä viikolla mökille ostettiin pullollinen Lumoavaa. Koko (meillä olleen) sarjan edullisinta ja alkoholiprosenteiltaan miedointa glögiä – mustikkaglögiä. Ja avasimme myös punaisen Loimun. Molemmat olivat hyviä. Finalistiaineksia. Loimussa oli tänä vuonna vähemmän prosentteja kuin monena edellisenä vuonna, mikä ainakin tässä versiossa oli hyvä asia. Alkoholi ei puskenut läpi, vaan kirsikka ja ihana mesimarja maistuivat joulumausteiden lomassa. Se on hyvää. Mutta kyllä meidän tämänvuotinen suosikki on Mustikka, Lumoava. Se maistuu sopivasti lapsuuden mustikkamehulle, se sopivan makeaa, eikä mausteisuus vei lämmittävältä juomalta houkuttelevuutta.

Siis mustikka oli tämän vuoden ykkönen hienoisella erolla Loimun punaiseen …

Tässä linkit Alkon sivuille:

Glögien historiaa on joulukalenterin luukussa 16.

Lappi

Kotimatkalla nähtävää ja luettavaa

Ensimmäinen aamu viikkoon, jolloin taivas ei ollut pilvessä, ja yön jatkunut lumisadekin oli lakannut kun rupesimme tekemään lähtöä kotiin.

Hissuksiin pakkailin ja siivoilin, Pehtoori teki vielä vähän lumitöitä ja hoiteli ulkona, liiterissä ja saunalla kaikki lepotilaan. Yhdeksältä olimme tienpäällä.

Pehtoori ajeli koko matkan, minulla oli lukemista, – ihan kuin aina duuniaikoina. Nyt kaksi historia-artikkelia kommentoitavana. Koskelankylän historiaa liittyvää harrastajan tekstiä olen kyllä asiantuntevampi arvioimaan ja neuvomaan kuin lintujen fysiologian tutkimuksen oppihistoriaa. Mutta oikeastaan aika mielenkiintoisia olivat molemmat artikkelit.

Keli oli aika hyvä, lukuunottamatta iltapäivän viimeistä tuntia Kemi – Oulu -väliä. Lähtiessä kohti etelää taivas oli kaunis ja värit vahvoja.

Napapiirillä sitten Joulupukin postikonttorissa ja kahvilla. Ja katsomassa kuinka alueella oli satoja, jollei tuhansia aasialaisia ja brittejä ja suomalaisiakin. Todella näyttää Lapin matkailun nyt olevan nousussa… Joulupukin historiasta ja joulun punaisesta väristä huomenaamulla juttua Joulukalenterin luukussa 15.

Sitten kuva heinäpaaleista, pahoittelen kuvan laatua, mutta äkkiseltään auton ikkunasta vauhdissa … Onko muualla satavuotiaassa Suomessa näkynyt tällaisia? 😀 SUOMI 100

Vaikka kyllä harmitti taas mökiltä lähteä, niin onhan täällä kotonakin hyvä.

Joulu Lappi

Joulukortit, joulukorttimaisema….

Mökilläkin on tonttuovi. Siitä takan vierestä, klapien vierestä se löytyi. Ja joka päivä siellä näyttää touhua olevan. Nyt Posti oli isosti esillä!

Niin meilläkin. Saimme tänään joulukortit kirjoitettua. Onneksi, sillä toiveena on viedä kortit kotimatkalla postiin Napapiirille, Joulupukin postitoimistolle. Siten niihin saa Pajakylän postileiman. Erikoispostileimathan ovat käyneet aika harvinaisiksi, ja kyllä minusta on ihan spesiaalia, että saa kortit postittaa Joulupukin Konttuurin vierestä. Mutta minähän olenkin vähän jouluihminen, enkä niin vähänkään.

Joulukortit ja jouluruoka ovat ne ykkösjutut minulle. Niiden tekeminen, saaminen ja antaminen, yhdessäolo. Niistä tulee minulle joulu. Niistäkin. Ja tänä vuonna lumesta, jota kuulostaa riittävän ympäri Suomen.

Täällä mökkimaisemisssa on sitä tullut nyt viikon aikana tullut sellainen 20 – 30 senttiä lisää. Sellaista kimmeltävää, kristallista pientä sadetta on nytkin vuorokauden riittänyt.

Noh, pitäähän sitä kolailla ja lapioida pois edestä, mutta sekin täällä maistuu. Semminkin kun pakkasta ei edelleenkään ole ollut kuin muutama aste. On ollut kauniita päiviä, illat pimeitä, sallineet takkatulen ääressä istumisen, telkkarin kattelun, saunomisen, hyvin syömisen. Täällä omassa pienessä kaamoskuplassa on kyllä viihdytty.

Huomenaamulla joulukalenterissa kysely joulukorteista, osallistuhan…

Jokaviikkoinen soppamme Lappi Niitä näitä

Mökilläkin keittoa: kermainen korvasieni-porokeitto

Tiistai, sehän on tänä vuonna ollut melkein aina soppapäivä. Jokaviikkoinen soppamme on rulettanut myös ”eräolosuhteissa”, itseasiassa mökillä on tullut keiteltyä vähintään yhtä hyviä keittoja kuin kotonakin. Lapissa kun ollaan niin siihen liittyen oli luontevaa, että vihdoin tein korvasieni-porokeittoa, jota tiedän monien oululaisravintolaissakin tilaavan. Ainakin Sokeri-Jussin ja Hugon listoilla sellainen on ollut. Tänään oli meidän Myötätuulen listalla. Ja olihan se ihan hirmuhyvää.

Kermainen korvasieni-porokeitto

(kahdelle pääruoka, neljälle alkuruoka)

pari kourallista korvasieniä pakkasesta
10 cm pätkä purjoa
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl riista/lihaliemifondia
4 dl vettä
2 dl Valio kuohukermaa
mustapippuria, suolaa

Sulata ja valuta ryöpätyt korvasienet (tai liota kuivatut).
Hienonna valutetut korvasienet ja purjo.
Kuullota ne voissa.
Paista, kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut.
Lisää vehnäjauhoja, sekoita, ettei tule paakkuja.
Lisää kerma ja vesi. Anna keiton kiehua kokoon ilman kantta vähintään 10 min tai kunnes keitto on sopivan sakeaa, mitä kauemmin sen parempi.
Sekoita välillä.
Mausta suolalla ja pippurilla, tarkista maku.
Tarjolle tuotaessa sekoita keiton joukkoon pieneksi silputtua kylmä- tai mieluummin lämmin)savuporoa.

Sainpa (vihdoin) kootuksi melkein kattavan ”sisällysluettelon” tänä vuonna keitetyistä keitoista. Nimen perässä on myös linkki soppapostaukseen, joten sieltä voit hakea mahdollisesti keittämäsi tai sellaisen, jonka aioit keittää, mutta jäi … Ensi vuoden alussa teen kyselyn tähän projektiin liittyen, ehkä sinulla on näistä joku kokemus?

Jokaviikkoinen soppamme – luettelo linkkeineen

Tämänpäiväinen keitto oli ehkä vähän kevyttä pääruoaksi siihen nähden, että Pehtoori kävi hiihtämässä (”pakkohan” se oli kun kerran uudet suksetkin tuli ostaneeksi (selkäkipujen uhallakin… hmmmm)) ja minä olin aamulla varhain lenkillä ja kuvailemassa Saariselän keskustassa.

Melkein suoraan herättyäni hyppäsin autoon, kamera ja jalusta mukana, ajelin kylille: kuvauksen ykköskohteena Saariselkä City ja sen jouluvalot.

Olipa jännä seurata kuinka turistibussit täyttyivät hotelleista tulevista asiakkaista, ainakin kymmenen bussillista pakkautui aamun pimeydessä (ihan selvästi klo 9 oli startti) täyteen englantilaisia ja aasialaisia turisteja, jotka halusivat lähteä Siidaan, Kiilopäälle, West Villageen, kiertoajolle ja ties mihin.

Tänä vuonna Saariselällä majoittuneista 60 % on ulkomaalaisia, ja tuntuu että juuri nyt, tässä joulun alla, 80 %.

Aamun sarastaessa, tai siis pimeyden ja sinisen tunnin vaihduttua leppoisaksi, harmaaksi talvipäiväksi minä siirryin Tunturihotelliin, jossa oma luottohieroja sai kuvankäsittelystä yms. jumittuneen niskani ja olkani taas relaamaan ja kivuttomaksi.

Aamun kuvakavalkadi on täällä. Melkein tekisi mieli järjestää kuvista bingo: etsi ihminen, etsi ”Kiiinan muuri”, montako ravintolaa (eikä näissä ole edes kaikki), etsi poro, missä myydään Pentikin tuotteita, missä käristystä? No mutta joka tapauksessa, tässä 3/4 Saariselän keskustasta aamusella… Tai sitten suora linkki KLIKS.