Apsu ilmoitti aamulla heti tullessaan, että tänään olisi hyvä lähteä kahville: ”mummipappa kahhi lähtää”. Niinpä me sitten aamupuurot syötyä ja -piirretyt katseltua lähdimme kolmisin kaupungille kahville. Puistoon ei oikein sateen ripsiessä huvittanut lähteäkään. Pistettiin ”kumppakenkät” jalkaan ja lähdettiin mummin autolla kaupunkiin. Kun kerran oli kaupassa kuitenkin käytävä, niin mentiin sitten Valkeaan ”kahhille”; cappuccinoa ja pillimehua ja croissanteja. Olipas meillä juhlaa heti maanantaiaamuna.
Kahvilasta kauppaan: Herra Hakkarais-xylitoli-purkkaa on olemassa (aina oppii jotain uutta), ja minusta on merkillistä, että Apsu osaa purkkaa syödä. Ei meidän muksut vaan 2-vuotiaana purkkaa nielemättä syöneet. Apsu syö. Aina ruoan ja välipalan päälle.
Iltapäivä sitten vietettiinkin sisällä sadetta pidellen.
Lähdin illan voutineuvostonkokoukseen hyvissä ajoin, jotta ehtisin vähän kävellä ja kuvailla… Ostin jo keväällä teleobjektiiviini harmaasuotimen, jotta voisin kesällä kuvailla puroja ja jokia, virtaavaa vettä pitkillä valotusajoilla. Kerran tai kahdesti olen mökillä kokeillut, mutta siinä kaikki. Nyt oli viikkohaasteena maiseman tai ainakin osan sumentaminen, joten ei muuta kuin Hupisaarille etsimään virtaavaa vettä.
Pienen koskenkin löysin melkein Oulun keskustasta. Lasaretinväylässä, vitikon keskellä on näin kaunis paikka.
Ja lohiportaat tai virallisesti Merikosken lohiportaat, joita pitkin on tänäkin vuonna on noussut parisataa lohta ja muuta kalaa Oulujokeen, saivat pitkällä valotusajalla kuin jääpinnan päälleen.
Valokuvista puheenollen, sain tänään Muistikuvia-yritykseni isoimman kuvatilauksen sovituksi. Olen niin innoissani.
Voi ihana Apsu! ”Mummipappa kahhi lähtää!” – ja mummipappahan lähtee <3 Aika ihana tapa aloittaa maanantai ja uusi viikko.
Meidän S osaa sanoa selvästi mummu ja pappa, vaari on vielä vaikea. Sen verran löytyy kuitenkin jo huumorintajua, että kun pyydetään sanomaan mummu, niin naama menee virneeseen, tyttö meinaa tikahtua ja sanoo tahallaan "pappa". Ja pappa tietenkin tykkää.
Juuri noin, Katri. On onni …
Vaari on varmasti Apsua vuotta (eikö vain?) nuoremmalle vaikea Ärrät ja ässäthän ne on vähän vaikeasti pieneen suuhun sopivia.
Mutta aikamoista huumorintajua tuntuu S:llä olevan. 🙂
Joo, S on nyt 1v 3kk. Myös silloin sanotaan ”pappa”, kun joku kysyy, miten S sanoo oman nimensä. Ja virnistys päälle.
Mainio! 😉