Pitkä vappu

Monia vuosia vapunperinne oli käydä naapurissa skumpalla, ja perinteitä ovat olleet myös kaupungille meno yo-lakit päässä ostamaan lapsille vappupallot torilta, vuosikymmenen mittainen perinne oli vappuaatto lauluineen, kilpailuineen ja runsaasti syöden ja sunnilleen yhtä runsaasti juoden vapunaaton synttärijuhlissa, 80-luvun hoikkina vuosinani vapun ykkösjuttu oli jäätelökioskien avautuminen ja uusien tötteröjätskien testaaminen. Vappuperinteitä ovat olleet myös kotitekoinen sima ja horiatikisalaatti kotipihalla nauttien. Monia vuosia vapunperinne oli, että vappuaamuna aloitin rullistelukauden; kävin aamusella kevään ensimmäisen rullaluistinlenkin. Lapsuuden vappuihin kuului, että sai laittaa tennarit jalkaan ja etsiä pyörän varastosta.

Tänä vappuna ei mitään noista perinteistä. Ei mitään. Mutta pitkän kaavan mukaan on tämä vappu vietetty. Ja tänään sentään yksi perinne: Wappuajot! Kävelimme Möljälle katselemaan mobilistiautoja, ja tapaamaan tuttujakin, ainahan niitä näissä vanhojen autojen lähellä on. Minä olin jättänyt pääsiäisenä untuvatakin mökille, mitä kyllä pahoittelin jäiseltä mereltä puhaltavassa tuulessa automobiileja ihastellessa ja kuvaillessa.

Ihan uuden ihanan lisän tähän perinteeseen toi, että Apsukin tuli kanssamme ihastelemaan autoja: ja uskokaa pois: vajaa kaksivuotias jaksoi katsoa koko valtavan autoletkan kun se lähti Möljältä. Melkein puolituntia autojen virta kesti ja Apsu katsoi tarkkaan jokaisen ohi lipuvan mobiilin. Monia kommentoikin: monet kupla-Volkkarit saivat osakseen ”mummiiiiiii” -huudon.

Nyt vappu alkaa olla lopuillaan; onpa sitä kyllä kestänytkin. Aloitimme jo keskiviikkona, jolloin kävimme Pehtoorin kanssa äitini luona, mukanamme runsaahkosti ruokaa, jota sitten vielä luonaan kokkasinkin. Vietimme illan luonaan syöden ja toki myös samppanjapullollisen nauttien. Torstaina saimme iloksemme, yllättäen kutsun kaupungille iltapalalle; helsinkiläisystävämme olivat kaupungissa ja tapasimme heidät Ostroferiassa, joka on uusi oululainen pikku ravintola. Parituntinen vierähti kuulumisia vaihdellen ja pienesti syöden.

Paikan idea on nimenomaan pienet annokset, ja niiden kauneus. Siellä kyllä söi silmillään.

Perjantai-illan vietimme kaksistaan, mutta syöden vähintäänkin hyvin. Nimesin ruoan ”Koillismaa meets France”, sillä parsalle valmistin kastikkeen Tundran tapaan = kananmunaa, majoneesia, dijon-sinappia eli Koillismaan ruokaguru Jarmo Pitkäsen ohjeella ja broileri sai mausteekseen sekä rakuunaa että calvados-sinappia, joita pidän hyvinkin ranskalaisina tuotteina.

Lauantaina sitten meillä oli ystävät kylässä ja kunnon ruokaa, jota värkkäilin vähän enemmältikin. Eilen, räntäsateisena, ihan hiton kylmänä vappuaattona pysyttelimme pääasiassa kotosalla, mitä nyt (autolla) piipahdimme ystävien vappubrunssilla, ja illalla juhlistimme vappua ihan kaksistaan. Tänään sitten Wappuajojen jälkeen miniän mentyä töihin Juniori tuli Apsun kanssa vielä käymään, ja niinhän vielä yksi kuohuva avattiin. Nyt kyllä jo kuplii ja tuntuu, että on oltu sosiaalisia ja vappua vietetty oikein toden teolla. Tämä vappu on nyt paketissa.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.