Opintiellä

Kyllä tämä ammattikoululaisten (tai -opistolaisia kai keskiasteen opiskelijat nykyään ovat) kanssa muutaman päivän samassa luokassa viettäminen on ollut hyvin avartavaa ja opettavaista. Ja heistä hyvin monet nimenomaan viettävät aikaa luokassa.

Joskus yliopistonlehtorina meinasi hermostuttaa opiskelijoiden piittaamattomuus luento- ja seminaariajoista, useat luennoilta poissaolot, saatikka muistiinpanojen tekemättömyys ja muutamien totaalinen piittaamattomuus opetuksesta. Mutta täällä ollaan vielä ihan eri levelillä. Ihan eri.

Ryhmässä on 20 opiskelijaa, joista paikalla on enimmillään ollut 14. Ja se ohikiitävä hetki oli eilen alkuiltapäivästä. Opiskelijoista suurin osa tulee ajoissa, mutta monet tippuvat luokkaan milloin sattuu: vartin yli, tunnin myöhässä, ehkä vasta ruokiksen jälkeen, – tai niin kuin tänäänkin yksi tuli kahdelta todeten ”mie vähä nukuin”. Hän oli ainoa, joka yleensä edes mutisi syyn sille, miksi tuli jotenkin outoon aikaan – tai siis ainakin minun mielestäni outoon aikaan.

Kymmeneltä ja puoli kahdelta on kahvitauko, ja puolikahdeltatoista ruokkis. Mutta oppilaat saattavat lähteä kahville milloin vain ja on sellaisiakin, jotka eivät koko päivänä poistu luokasta. He vain viettävät aikaa luokassa.

InDesignin opiskelu on ollut pääosin itsenäistä työskentelyä koneen ääressä, jolloin osa tekee harjoituksia,  – ja osa ei. Ne pätkät, ne tunnit, kun opettaja opettaa, nämä nuoret ovat aika hiljaa, mutta muun aikaa eivät. Kuulokkeet saa olla tunnilla, mutta ope on huomauttanut jos jollakin on puhelimesta youtube auki, leffa tai peli tai musiikkivideo pyörimässä.

Ja juttujen aiheet? – 16–20-vuotiaat puhuvat elokuvista ja kirjoista, – erityisesti jostain fantasiajutuista, tatskoista, tietskapeleistä, lävistyksistä, vaatteista, pääkalloista, noidista, musiikista, rahasta, tai paremminkin sen puutteesta ja vanhemmistaan – ilahduttavan ´lempeästi´ kylläkin. Tai vähän kuin kehuskelevat kavereilleen isäänsä tai äitiään. Moni on tietysti ollut ihan hiljaa tuijotellen ruutua, mutta moni on liki huutanut motivaationsa puutetta, sitä, että ”elämä on ihan paskaa”,”mulla on taas masis tulossa”… ”tää on niin vaikeeta”, ja sitten se loputon …tuttelu (ks. eilinen postaus).

Mutta olen minä oppinut, paitsi jotain 15-20-vuotiaiden ajatusmaailmasata myös, InDesignia. Kyllä tässä nyt vaikka paistinkääntäjien vuosikertomus tai VAT-koulutukseen kuuluva liiketoimintasuunnitelma komeasti InDesignilla onnistuu. Itseasiassa nuo tulevat olemaan oikein hyviä harjoituksia tämän viikon opintojen jälkeen.

Alkuillan olin koulun studiolla harjoittelemassa näyttöä varten, tekemässä korttikuvia. Yksikseen muutaman tunnin isossa studiossa hääräsin.

Kyllähän se kunnon tilassa on ihan erilaista kuvailla kuin kotosalla tyttären entisessä, pienessä huoneessa tai olohuoneeseen rakennetussa kotistudiossa. Vähän tuli mieleen, jotta taitaa olla ihan yliarvostettua pitää autoa tallissa koko aikaa. Ihan vaan tuli tuo mieleen, kun mietin, mistä kotona saisi kunnon studiotilan… Merkillistä mutta luulenpa, että Pehtoorin tähän asti varaukseton tuki valokuvausharrastukselleni hiipuisi nopeasti, jos moiseen ryhtyisin.



7 kommenttia artikkeliin ”Opintiellä”

  1. Minun tuttavapiirissäni ei kukaan pidä autoa tallissa, yleensä talli on jonkinlainen man cave ja auto asuu pihalla. No meillä vaimo on vallannut sieltä oman nurkan kivenhiontatarkoituksiin.

    Vastaa
    • Reijo, siellä teidän leveysasteilla tallilla ei ole sellaista merkitystä kuin täällä.

      Meillä kahden auton huushollissa, minun autoni asui pari vuosikymmentä pihalla, mutta kun tehtiin remonttia, niin minäkin sain kiesini talliin, ja kyllähän se on mukava. Juuri tähän aikaan vuodesta. 😉

      Vastaa
  2. Sattumoisin seurasin läheltä erään henkilön opintietä samalla opinosuunnalla Helsingissä muutama vuosi sitten. Hän kutsuu sitä Nintendokouluksi. Kovin oli sielläkin samanlaista meininkiä, opiskelijat olivat paikalla jos huvitti. Ihmeellisintä oli että vissiin kaikki saivat media-assistentin paperit, ainakin ne jotka viitsivät käydä sen paperin hakemassa. Muutamalla oli motivaatiota ottaa opetus tosissaan, 80-90% vietti vaan siellä aikaansa jos ei muuta ollut. Oltiinkohan me aikoinaan vanhempien ihmisten silmissä samanlaisia?

    Vastaa
    • Nintendokoulu! Mainio!

      MInulle selvisi vasta tänään, että nämä minun tämän viikkoiset opiskelijakaverini eivät olleetkaan media-assistentiksi opiskelivia, vaan kuvataideopiskelijoita, ja ehkä se hieman selittää heidän viehtymystään noitiin, leffoihin, lavastuksiin, eikä juurikaan innostusta julkaisutekniikkaan, joka meille (minulle) valokuvauksen opiskelijoille ja tekstin tuottajille on aika mukava taito.

      Ei me oltu. Ei oltu samanlaisia. Oltiin erilailla poissaolevia tunneilla.Oltiin erilailla varhaisaikuisia.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Pehtoori Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.