Yliopistonlehtorista valokuvauksen opiskelijaksi

Kerran vielä, Sam!

Olen kahden viikon aikana julkaissut blogissani enemmän omakuvia kuin laki sallii tai ainakin enemmän kuin koskaan ennen samassa ajassa tai edes vuodessa. Ja nyt vielä tämä postaus niissä merkeissä. Mutta perusteluna omakuvien paljouteen on, että näitä on opintojen vuoksi otettava, ja näiden tekemistä harjoiteltava.

Yksi etätehtävistä seuraavalle lähiopetusjaksolle on oma kuva monistettuna, ja taso/layer-tekniikkaa on hyödynnyttävä. Syvyyssuhteet ja etuala tulee ottaa huomioon. Huumoriin ja itseironiaan kehotettiin ihan erikseen. Rohkeutta ja leikkiä suositeltiin visualisointiin. …  Kuvia on tehtävä yksi tai kaksi.  Monistuskuvalle pitää sitten tehdä myös pari: oma kuva, jossa tekniikka ja ilmaisu on vapaa.

Minähän mietin ideaa sunnuntaina Torniosta kotiin ajellessa ja keksinkin sitten. Mielestäni oikein hyvänkin idean. Ja nyt alkaa tuo ensimmäinen kuva, tai kaksikin kuvaa tuohon monistusjuttuun olla valmiina. Eihän ne taaskaan teknisesti ole sellaisia kuin olisin halunnut, mutta mahdollisuutta uudelleen yrittämiseen ainakaan samalla idealla, varsinkaan samassa paikassa, ei taida olla. Potrettikuvan idea on sekin valmiina, ja muutama kymmenen otosta jo otinkin, pistän tähän näytille muutaman muokkaamattoman, mutta aion yrittää vielä uudelleen… monta kohtaa pitää vielä hioa.

Ensimmäinen vaihe oli soittaa maanantaina Linnanmaan virastomestareille ja kysyä, saanko joku aamu tulla tunniksi kampuksen suurimpaan luentosaliin (L1) kuvailemaan. – Lupasivat. Toiseksi kävin ostamassa kameraan langattoman kaukolaukaisimen: kameran 10 sekunnin itselaukaisu ei millään muotoa tulisi riittämään. Tiistai-iltana oli kolmas esivalmisteluvaihe: visualisoida valmiiksi, suunnitella ”hahmoja” ja pakata iso Mari-kassi täyteen rekvisiittaa, huiveja, kaikki rillit, Pehtoorin hattuhyllyllä (lippis ja pipo) oli käytävä, huppari, korvakuulokkeet, ja muistiinpanovälineetkin. Unohtamatta, että jokaisessa onnistuneessa kuvassa on punainen piste.

Keskiviikkoaamuna sitten Linnanmaalle, luentosali oli auki ja melkein tyhjä; vain siivooja oli paikalla. Yritin vähän selittää hänelle (in english) mistä on kyse, mutta varmaankin selitykseni oli surkea, eikä touhuni tainnut olla kovin järkevän näköistä vaikka selityksen olisi ymmärtänytkin. 🙂

Pikkuisen reilussa tunnissa räpsin pitkästi toistasataa kuvaa. Eilen iltasella ja tänään iltapäivällä olen sitten niitä perannut, muokannut, käyttänyt layer-tekniikkaa. Kuvasarjallani on nimikin: Yliopistonlehtorista valokuvauksen opiskelijaksi (Tornioon).

Oma kuva-4

Oma kuva-5

Ihan kohdalleen Tornion osoittaminen ei mennyt, mutta katsokaapas kun ylemmässä kuvassa kaulukseen tuli päivämäärä hienosti. 😉 Tämän potrettikuvan idean aion säilyttää, mutta otan vielä muutamia, josko onnistuisin paremmin.

Ja sitten se toinen kuva! Keskiviikkoaamun satoa. Klikkaa ihmeessä isommaksi.

Oma kuva-2

Tämä on se kakkoskuva.

Oma kuva-3

 

Ja nyt lähden vielä ottamaan ”studiooni” tuotekuvia. Huomenna sitten niitä, ne eivät ole yllätyksellisiä aiheeltaan. Ne liittyvät ruokaan ja juomaan: jotain reseptiaihiotakin ehkä huomenna, viikonloppuna viimeistään, julkaisen.

 

10 kommenttia artikkeliin ”Yliopistonlehtorista valokuvauksen opiskelijaksi”

  1. Toimiva idea tämä ”opiskelijaporukka” tunnilla.
    Sinullahan sitä on kokemusta tuosta perspektiivistä.
    Tuoltako se opettajasta näyttää?

    Vastaa
  2. Opiskelijaporukan kuva on hyvä ja hauska. Vaikka itselle pisti silmään, että missäs kännykän näprääjät sun luennolta on? Kyllä se puhelin yleensä jollakin on avoimesti esillä 😉

    Vastaa
  3. Jarin, Katri H., AK, kiitokset kommenteista.

    Tuoltahan se luennoilla paljolti näyttää, mutta tosiaan puuttuu kännykät. Minulla jäi omani autoon, vaikka ehdottomasti se oli tarkoitus olla mukana. En vain puolivälissä kuvaussesiota voinut lähteä käymään autolla, kun kamera ja kaikki rekvisiitta oli levällään.

    Toinen, mikä puuttuu on repun päällä nukkuva tyyppi.

    Ja sitten vielä pitäisi ehkä olla pari nuorta naista supattamassa ja meikkaamassa. Siihen roolihahmoon minusta ei ollut, joten jäi tekemättä.;)

    Vastaa
  4. Kiva idea! Selvästi olet hetken jos toisen opiskelijoita tarkkaillut. 🙂 Kyllähän noista hahmoista jokainen tunnistanee ”itsensäkin”…. Opiskelijaporukasta näyttävät tosin puuttuvan ne vankasti takapenkissä pysyvät tyypit (kenties kuvausteknisistä syistä?), niitähän suomalaiset luentosalit ovat aina pullollaan vaikka tilaa olisi edempänäkin.

    Vastaa
  5. Erja, toki olen tarkkaillut. Myös niitä takapenkkiläisiä. 😉 Mutta en vain jaksanut täyttää L-ykkösen takapenkkejä. Etupenkin jätin tarkoituksella tyhjäksi: siinä kun ei istuta kuin vain jos missään muualla ei ole tilaa.

    Vastaa
  6. Loistava idea. Näitä kuvia ei ole todellakaan hätäisesti räpsästy vaan ottaminen on vaatinut oikeasti suunnittelua ja raakaa työtä. Ylimmäinen näistä kahdesta layer-kuvasta on minun suosikkini, tilan täyttö on tasapainoinen ja muutenkin hyvä kombinaatio. Huumoria, haukottelija keskellä ja skarpit naiset vasemmalla, toimii! Jos jotain muokkaisin, niin rajaisin ehkä alalaidasta tiukemmin, sähkörasian yläpuolelta poikki.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Jarin Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.