Studiosta ruokapöytään

Nyt sataa lunta, hiljalleen, vähän. Kun iltapäivällä ajelin Torniosta kotiin, satoi Kuivaniemelle asti paljon, sakeasti, näkyvyyden peittäen, ajoradat tukkoon tuiskuttaen. Sitten yhtäkkiä kirkastui, yhtäkkiä näytti kevättalvelta. Vaikka tiedänhän minä, että ennen kuin oikeaan keväiseen aurinkoon päästään, on kestettävä helmikuu. Edessä on 28, eikun tänä vuonna 29!!, helmikuun päivää. Mutta kyllä minä kestän. Helppoa se ei tule olemaan, mutta minä kestän. Huolimatta siitä, että edelleen helmikuun on minusta täysin turha.

Tänä vuonna sietämistä helpottaa, että töitä ei ole sietämättömästi, ja että niitä kuitenkin on. Että on tiedossa mukavia ruoka- yms. sessioita. Ja olisi ryhdyttävä kunnolla järjestämään luokkakokousta, joka projekti on jo vireillä. Kenellä on ollut luokkakokous (lukioluokan kanssa)? Mitä teitte luokkakokouksessa? Oliko ohjelmaa? Vai riittikö ohjelmaksi koulukavereiden tapaaminen? Kokemuksia olisi hyvä ja tavattoman mukava kuulla.

Vaikka – anteeksi vain – olen kyllä hieman skeptinen sen suhteen, että te ihanat uskolliset blogilukijani olisitte kovin innokkaita mitään isommasti kommentoimaan, kertomaan, kirjoittamaan. Ruokamuisto-kyselyyni tuli vain KOLME vastausta. 🙁  Niistä kiitos! En kyllä usko, ettei teistä useammat kuin kolme olisi päässet ikimuistoisesti valmiiseen ruokapöytään jonkun toisen kotiin… Ehkä kyselykin oli vähän tyhmä?

Ja onhan täällä lopulta ihan mukavasti keskusteluakin ollut. Noin niin kuin yleisesti. Koivu, joka sitä ylläpiti monta vuotta, on – valitettavasti –  siirtynyt passiivisten leiriin. Tiedän, ettei hän ole Tuulestatemmattua hylännyt, mistä olen kovin iloinen. Ja uusia ahkeria kommentoijia on onneksi ilmaantunut.

No mutta: arvonta kolmen (Katri, Antti, Maisa) ruokamuisto-kyselyyn osallistuneen kesken suoritettiin tänään kun tulin kotiin: taas valmiiseen ruokapöytään. Jossa oli ruokana? – Juuri sitä kalaa, josta Maisa vastauksessaan kertoi: piparjuurilohta kurkku”suomuilla”. Olipas Pehtoori erinomaisen safkan taas tehnyt, ja Aapeli perheineen olivat ruokapöydässä. Koulussa on hulppeaa, mutta kyllä on hienoa tulla kotiinkin.

No niin, se arvonta (ei hoksattu tällä kertaa videoida): kolmesta arpalipusta nousi lappu, jossa oli nimi: ANTTI!! Onneksi olkoon, ja kiitos muistelusta. Kalenteri lähtee etelän suuntaan, kunhan postitat minulle (reija at satokangas.fi) osoitteesi.

Kun nuoripari ja pojanpoika lähtivät tuossa äskettäin, esittivät toiveenaan, että ensi sunnuntaina olisi tarjolla blinejä ja lasilliset samppanjaa. Aika paljon toivottu. 😉 Katsotaan nyt mille ryhdyn… Se voisi olla hyväkin idea, saisin samalla kuvan tulevan viikon kuvahaastetta varten! Vihdoin yksi kurssikavereistani ehdotti aiheeksi ”ruoka”. Siis myös Tuulestatemmatun Haastesivulle kuvia aiheesta ruoka.

Ruokakuvan, ja juurikin blinistä, otin eilenkin kun koulun ruokiksella lähdimme naisissa Tornion keskustan ”Mustaparran päämajaan” syömään.

20160131101654

3 kommenttia artikkeliin ”Studiosta ruokapöytään”

  1. Oivoi! Unohdin tuon ruokamuistokysymyksen kokonaan, kun en heti osannut päättää, minkä olisin valinnut. Ylipäätään valmiiseen pöytään on yleensä ilo istua.

    Minullakin on ensi sunnuntaina blinejä tiedossa. Lahdessa sijaitsevassa ravintola Rouxissa näkyy olevan houkuttelevan näköinen blinibrunssi, joka on tarkoitus testata.

    Vastaa
  2. Katri H., kuinka ollakkaan tuo youtube-linkki on meidän luokkakokous FB-ryhmän sivullakin. 😉

    Satu, minunkin piti pistää häläri kyselystä… inhimillist on unohtaminen.

    Blinibrunssi kuulostaa hyvälle. Me lähdemme brunssille lauantaina, mistä kyllä sitten raportoin.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.