Valoa kohti! Ylös, ulos ja lenkille!

halo-3

Pakkasesta huolimatta oli jo liikahdettava, tiedostot kiinni, kamera mukaan ja Nallikariin. Joululahjaksi saamani Polar Loop on siitä hyvä, että se ilmoittaa kahden tunnin välein, että on nostettava itsensä koneen äärestä, tai mihin ikinä onkaan jumittunut. Tuntee sellaisen pienen värinän ranteessaan, ja näytölle tulee teksti ”It´s time to move”. Se ei kyllä valitettavasti edesauta sitä liikkumista mitenkään, – ihan itse on ryhdistäydyttävä ja omin voimin liikuttava.

Polar-Loop-Header

Loopista näkee päivittäisen aktiivisuuden, kalorinkulutuksen ja askelten määrän. Aika hyvin olen aktiivisuuden ja minimin 10 000 askelta saanut aikaiseksi liki päivittäin. Kunhan edes pienen puolen tunnin lenkin olen käynyt, niin tulee täyteen. Pari kertaa olen päässyt 200%:n aktiivisuuteen ja liki 20 000 askeleeseen, mutta ne on olleet pitkien lenkkien, hiihdon ja lumitöiden päiviä. Automatkapäivinä ja nyt viime ja tällä viikolla aktiivisina kirjoituspäivinä on aktiivisuus jäänyt vajaaksi. Aika pahasti vajaaksi.

Mutta on tuon pitäminen ja seuraaminen vähän aktivoinut liikkumista. Tiedättehän, minä kun olen sellainen suorittaja. Kun näen ranteesta, etten ole suorittanut, niin lähden tepastelemaan.

halo-5

Sen olen tuosta huomannut, minkä kyllä olen jo aika päiviä oppinut muutenkin, että lopultakaan liikunnalla ei kovin kummoisia kalorimääriä kulutella. Kesän jälkeen on ollut tavoitteena kevennellä ja keventyä, mitä on kyllä vähän tapahtunutkin, ja todellakin ratkaisevampaa on, mitä ja kuinka paljon syö, kuin, että kuinka paljon liikkuu. Simppeli perussääntöhän on, että on kulutettava enemmän kuin syö, mutta tämän saavuttamiseksi on lopultakin helpompi vähentää kulutettuja kaloreita kuin lisätä liikuntaa. Liikunnassa on sitten monet muut hyvät puolensa.

halo

Ja tänäänkin hyvä liikuttaja oli kamera. Menin ottamaan nimenomaan VALOkuvia: kuvahaasteessa aiheena valo. Tähtäsin auringonlaskuun ja tuulisessa Nallikarissa olikin plussana vielä pieni haloilmiö. Yhden pilarin halomuoto (pitkästä aikaa lähetin Taivaanvahtiin). Jääkiteitä oli tuulisessa säässä, kauniita ilmiöitä ne tekevät, mutta tuntuvat kyllä kylmälle. Pakkanen on erilaista tunturissa kuin tuulisella merenrannalla.

Klikkaile kuvat isommiksi. Tammikuu voi olla kaunis.

halo-4

2 Comments

  1. Kaunista on katsella, mutta on se niin KYLYMÄÄ ! Reilun puolen tunnin lenkki koiran kanssa, plus pari vähän lyhyempää tarpeilla käyttöä riitti tämän illan saldoksi. Eipä tuonne viitsinyt enää kameraa lähteä kanniskelemaan.
    Neljän- viiden välillä valo on nyt makeimmillaan, -den blåa stunden. Juuri äsken ulkona ollessani kuu ”heitti” hienon VALON tuonne hämärän metsän keskelle. Niin ja olihan siellä taivaantuletkin.

  2. Eri vuorokauden – ja vuoden – ajat kyllä ovat valoltaan kovin erilaisia, mikä on valtava ilo. Eilen sinisen hetken aikaan minullakin parempaa tekemistä kuin ”kanniskella kameraa”: Aapelin kanssa oltiin unosille menossa. 🙂

    Taivaantulia kävin vilkaisemassa minäkin, mutta – KYLYMÄ. Siis ajoissa unten maille.

Jokainen kommentti on ilo!