Aamun rankkasateessa lähdin töihin, Linnanmaalle oli jo palannut paljonkin henkilökuntaa kustannuspaikalle. Käytin päivän itseni häivyttämiseen yliopistosta, mm. nettisivuilta: Unpublish KLIKS! ja olen poistettu henkilökuntaluettelosta, oven pielestä nimi pois ja avaimen luovutus – ja minulla ei enää ole työhuonetta, henkilökuntakortin mitätöimisen jälkeen olen yliopistolla vieras, jonka on liikuttava siellä vain silloin kun ovet ovat auki yleisölle ja opiskelijoille.

Autopaikan sanoin irti ja työluurin kävin viemässä Mobiilitukeen, saatesanoilla, että ensi viikolla seuraajani tulee hakemaan sen, pitäkää numero hänelle varattuna. Kirjastokortista ei tarvinnut luopua, eikä onneksi edes oikeudesta lainata kotiinkin periaatteessa vain ”tutkijasalikäyttöön” tarkoitettuja kirjoja, saan siis edelleen rajoituksetta lainata, mikä on erinomaisen hyvä ja mieluinen asia.

11-4

11-5

Dekaanilta kävin pyytämässä työtodistuksen. Niitä minulla onkin ennestään vain muutama. Vuoden 1990 jälkeiseltä ajalta ei yhtään. Lupasi ensi viikoksi kirjoittaa. Tietohallinnon kanssa neuvottelin yliopiston sähköpostikansioissa olevien viestien siirtämisestä siviilisähköpostiini. Todettiin, että sekin on hoideltava ensi viikolla ja liekkö onnistuukaan: parikymmenvuotinen sähköpostikansioiden kerääminen ei ole pikku juttu, ja posteissa on myös henkilökohtaisia, minulle tärkeitä kirjeitä, enkä nyt – vielä – jaksaisi ruveta perkaamaan tuhansien postien matskuja, joten toivotaan, että postien konfigurointi, tai mitä se lieneekään, onnistuu. Olen kirjautunut ulos monista sähköpostilistoista ja poistanut nimeni yhdeltä sun toiselta nettisivulta.

Olen siis tänään luopunut yliopistollisesta identiteetistäni tai ainakin monista sen ulkoisista merkeistä, järjestellyt itseäni ulos yliopiston järjestelmistä, ja roudannut loputkin romppeeni pois kampukselta.

Ensi viikolla menee ainakin vielä yksi päivä erinäisissä lähtöpuuhissa. Mutta lähdön tunnelmaa oli … Pientä haikeutta. Tai sellaista ”minä-en-enää-kuulu-tänne” -fiilistä. Eikä se ole pelkästään hyvä tunne.

Aivan eri tunnelma oli sitten illalla: Juniorin päästyä töistä lähdimme Iihin. Sisareni oli kutsunut meidät ja pikkuperheen kylään. Emmekä suinkaan menneet mihinkään iltakahville.

11

Alkuruokana lohta ja avokadoa, sitruunaa saaristolaisleivillä.

Pääruokana brasilialaisia lihavartaita ja marinoituja kasviksia feta-pastan kera.

Ja jälkiruoaksi espresso-pannacotta marinoitujen mansikoiden kanssa.

11-3

11-2

Se oli todella hyvää. Kokeilen varmasti itsekin. Olisiko jopa kalaasien jälkiruoka.

Ja siinäkö kaikki? Ehei, kahvin kera vielä valkosuklaa-kahvi-täytekakkua.

Siis kahviteemalla koko menu (eturuoka kahvikupeista kumotut annokset 😉 ).

Että sellainen maanantain päivällinen.

Oli kyllä mukava, ilta vierähti, Tahvokaan ei malttanut nukkua, kun oli niin mukavat kekkerit. Höpöttelimme ja ihailimme Iijoen maisemaa.

Auringonlaskusta ”oli pakko” ottaa HDR-kuva… Ei satanut, ja tuntui kesäillalta.

11-6

5 Comments

  1. Moikka Reija. Väännäthän mulle rautalangasta mistä tämä erosi yliopistosta johtuu. Et vaikuta eläkeläiseltä etkä kovin sairaaltakaan.
    Mulla on mielessäni kuva kaverista, joka seisoo työpöydällään lorottelemassa ja tekstinä lukee vain:
    I´lll quit

  2. Pitkää uloskirjautumislistaasi lukiessani tuli väistämättä mieleen, että onneksi(?) itse selviää piakkoin käytännössä pelkällä avainten luovutuksella… Apurahatutkijoista ei taida yliopistolle paljon jälkiä jäädä. 😀 Tietyissä asioissa ihan hyvä niin.

    Kunhan espresso-pannacottaa kokeilet, resepti kelpaisi tännekin suuntaan. Tiramisujen yms kahvijuttujen ystävänä tuokin kuulostaa vallan herkulliselta.

  3. Voi, Pena. Eihän tätä nyt lyhyesti mitenkään voi selittää. Vuorotteluvapaalle jäädessäni kiteytin tuntoja näin:
    https://www.satokangas.fi/blogi/2011/06/ole-hyva-unelmiasi-kohtaan/

    Palaan näihin varmasti vielä tässä syksyn aikana, varmaan on tulossa itsetutkiskelua, kannattiko tämä lähtö sittenkään?

    Ehkä kiteyttäisin näin: Koen, että olen tehnyt tarpeeksi, ja toisaalta, että en pystynyt tekemään tarpeeksi, vaikka tein liikaa.

  4. Erja, kun on kauan ollut, vaatii lähteminenkin paljon aikaa. 😉

    Ja jäähän apurahatutkijoista (useimmista ainakin) väitöskirja. 😉

    Kyllä, kyllä varmasti kirjoittelen tuon kahviherkun ohjeen tänne kunhan kokeilen.

Vastaa käyttäjälle ErjaPeruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.