San Lorenzon päivä. Laurin päivä.
Ja juuri tänään – juuri Laurin päivänä – astui voimaan tasan puoli vuotta sitten tekemäni irtisanoutuminen. Tänään on ensimmäinen päiväni vapaaherrattarena, ensimmäinen päivä ilman työpaikkaa. Ja että se sattui Laurin päiväksi [mikä ei ollut suunniteltu juttu, enkä edes itse hoksannu]! San Lorenzollahan on meidän elämässä ollut kovin monta kertaa osansa. Keittiömestareiden ja palomiesten suojeluspyhimyksellä tuntuu olevan sijansa minun elämänmenossani.
Ja San Lorenzon yö on tähdenlentojen yö. Pitäisi näkyä tulevina öinä, ainakin eteläisemmässä Suomessa jossa lienee jo pimeää. Ursan sivuilla on tietoja ja havaintojakin jo: http://www.ursa.fi/harrastus/jaostot/meteorit/havaitseminen/havaintokohteet/perseidit.html Pitäisiköhän sitä lähteä yöksi jonnekin kamerakaluston kanssa odottelemaan tähdenlentoja, kun ei kerran tarvi huomenna töihinkään herätä. Ei olisi tarvinnut tänäänkään, mutta kuudeltapa jo kahvia keittelin.
Mitäkö olen tänään tehnyt? Vastaillut työsähköposteihin, lueskellut kokouskutsua ja kokousmatskuja, jotka minulle vielä tulivat – sähköpostituslista vielä menneessä. Toki olen käynytkin tänään yhdessä kokouksessa, tosin paistinkääntäjien, en Linnanmaalla. Ilahtunut ”vanhalta” opiskelijalta saamastani sähköpostista. Ja käynyt Pehtoorin syntymäpäivälahjan hakemasta postista.
Olen puuhaillut kovasti myös ”uusien ovien aukomiseksi”. Ensi viikon reissuakin varten järjestelyjä, ja lauantaina on kalaasit ja torstaina ruokavieraita, joten jo vähän niidenkin tiimoilta hommia, ja sitten olen kuvaillut pihalla. Kun katarrini on jo lähes kokonaan helpottanut, ovat sitrushedelmät palanneet keittiöön, ja siitäpä keksin ryhtyä makroilemaan … Lime on niin hyvää, ja se on niin kaunis. Kannattaa klikata kuvat suuremmiksi.
Tälläkin lailla voi kuluttaa maanantaina iltapäivällä aikaansa.
Photoshopin uutta versiotakin piti tietysti kokeilla, kaikenlaisia kuvia…
Ensimmäinen päivä loppuelämästäni sujui vallan nopeasti,
eikä ainakaan vielä ole tullut aika pitkäksi. 😀
Nauti! Kyllä sitä oppii arvostamaan omaa aikaa, kun ei tarvitse enää aikataulun mukaan elää. Mekin oikein nauraa hirisimme, kun päätimmekin lähteä mökiltä päivää suunniteltua aikaisemmin ja mennä Oulun torille kahville. Tuli vähän sama tunne kuin joskus ammoisina aikoina koulusta lintsatessa. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa…
Kyllä minullakin vähän sellainen litsausolo jossain välissä eilen oli. Enköhän minäkin opi ”nauraa hirisemään” ja muutenkin aikataulujen hupenemiselle… 😉
Vapaaherrattaren etuja, kun voi valvoa yöt tähdenlentoja katsellen ja päivät hedelmiä kivennäisvedessä uitellen. Hienoa, että kokeilit myös noita hedelmämakroja, hienoa jälkeä. Tuo hedelmä kannattaa lävistää hammastikulla tms, niin se pysyy paremmin tasapainossa vedenpinnalla. Pidemmän tikun voi tietenkin vaikka tasapainottaa astian laidalle, niin isommatkaan aallot eivät häiritse. En tiedä huomasitko jo, mutta itse laitoin vastaavalla tekniikalla kuvatun otoksen työhuoneeni seinälle: http://www.pasilepola.com/index.php/blogini/entry/taidetta-tyoehuoneen-seinaelle
Nyt jään sitten odottelemaan niitä tähdenlentokuvia…
Pasi, enpä muistanut noita sinun työhuonekuviasi (jotka kyllä olin huomannut ja ihaillut) mutta tämän idean olen sinun blogistasi silloin pari vuotta sitten oppinut. Ja oli minulla tikkujakin, 🙂 mutta tällä kertaa ne kuvat eivät muutoin olleet oikein hyviä.
Luulen, että joudut odottelemaan tähdenlentokuvia vielä aika kauan: tämä vapaaherratar a) ei jaksa valvoa öisin, b) ei osaisi niitä kuitenkaan kuvatakaan. 😉