Tänään on 25 vuotta siitä kun sain virkanimityksen Oulun yliopistoon. Sitä ennen olin ollut siellä jo monta vuotta töissä.
Kun minä nyt tänään taas vähän menneessä pyörin, sekä omassa elämässäni että töissä, niin tähän ”Lyhyt oppimäärä Pokkitörmän ja lähitienoon historiasta”.
Tulva Oulun torilla 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
klikkaamalla kuvat suurenevat
Ja sama maisema eilen.
En ole koskaan pitänyt ”Vaakunan” (nyk. Radisson Sas) rakentamista tuolle paikalle kovin onnistuneena ratkaisuna.
Toinenkin ennen – nyt -kuvapari eilisen Pokkisella kameran kanssa kulkemisen jälkeen.
Parhaillaan isossa julkisivuremontissa olevan Kolmio-talon (vas.) paikalla
oli 1800-luvulla tuollainen puinen talo, josta en kyllä tähän hätään tiedä mitään…
Oulu oli tuolloin vielä selvästi merellinen kaupunki.
Nyt kun talvisodan Ouluun kohdistuneista pommituksista on liki tarkalleen (21.1.1940 viimeinen kolmesta isommasta) 75 vuotta ja kun Laura joku viikko sitten tuolla kommentissa kertoi, että ”Muistan, että tehtiin yläkoulussa kiertoajelu/-kävely Oulussa. Siitä retkestä muistan vain pommitusten jäljet jonkun rakennuksen kivijalassa.” niin piti sitten eilen käydä ne jäljet kuvaamassa. Lyseon voimistelusalin kivijalassahan ne pommin sirpaleiden jäljet on.
Tuosta samaisesta paikasta Franzenin talon pommisuojaan juoksemaan lähtenyt tanskalainen vapaaehtoinen sotilas haavoittui, ja kuoli muutamaa päivää myöhemmin.
Tammikuun viimeisen pommituspäivän tuhot kaupungissa olivat aineellisesti aika isot (mm. Ainolan kauniin kansallisromanttisen kirjastorakennuksen palo), mutta Mathias oli ainoa kuolonuhri.
Lopuksi vielä Oulun linnan raunioille 1890-luvulla rakennettu Merikoulun tähtitorni,
ja siinä nykyisin toimiva kahvila: ”ei ole talvikunnossapitoa”.
Varsinainen Merikoulu oli siinä, missä tuo ylläoleva Lyseon voimistelusali nyt on.
Sota-aikana siellä oli Lotta-kahvila.
Kiitokset tästä virtuaalisesta kiertoajelusta ja onnittelut virstanpylväästä. Eiköhän se mene vielä seuraavakin neljännesvuosisata. 😉
Kiitos Laura inspiraatiosta. Sinun kommentistasihan paljolti lähti.
Tiedätkös, ei taida enää mennä toista varttivuosisataa.