Laskiaiswhoopie

Pullaa piti leipomani tänään. En leiponut pullaa. Mutta jotain helmikuista halusin silti jälkkäriksi tehdä. Joku pieni talviherkku? Laskiaispullien päivitys? Uusi laskiaisherkku? Pieni talvihyvä. Whoopie marsipaanitäytteellä? Siinä se on!

Laskiaiswhoopie-2

Laskiaiswhoopiet

  • 4½ dl vehnäjauhoja
    1 tl ruokasoodaa
    1 tl suolaa
    120 g voita
    1,5 – 2 dl hienoa sokeria
    1 muna
    1½ dl turkkilaista jukurttia

 

Täyte:

Vihreää marsipaania, kirsikkahilloa tai lemon curdia
Tömäkäksi vispattua Luomu Vispikermaa

Laita uuni lämpiämään (180 C).
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää muna.
Sekoita kuivat aineet keskenään, ja lisää ne sekä jukurtti vuorotellen taikinaan.
Pursottele pellille halkaisijaltaan kolmen sentin nokareita,
ja paista vaaleanruskeiksi (noin 12 minuuttia).
Jäähdytä ja kokoa.

Leikkaa marsipaanista viipaleita, ja täytä whoopiet niillä (tai hillolla tai lemon curdilla) ja kiinteäksi vatkatulla, vaniljasokerilla (1 tl) maustetulla, vispikermalla.

Meillä kaikki kolme täytevaihtoehtoa saivat kaikilta maistajilta puoltoääniä. Itse pidin marsipaaniversiosta eniten. Italialaisille ja jenkeille ja pikkulapsille maistuisi varmaan Nutella-täyte ylitse muiden.

Whoopie2

Laskiaiswhoopie-3

Laskiaiswhoopie-4

Paljon muuta mainitsemisen arvoista tänään ei ole tullut tehdyksikään. En voi väittää, että olisin nauttinut lenkillä olosta. Pyrytti, tuuli ja tuiskusi, jalkakäytävät nietoksien peittäminä. Kovin musta-valkoisia, merkillisesti graafisia ovat tämän päivän kuvaotokseni. Kuvausiloa heikensi havainto, että eilisen kaatumisäksidentin jäljiltä vakio-zoom-linssini oli sittenkin hieman vaurioitunut. Se lonksuu. Ihan kuten vielä pääni, niskani, ja kaulanikin! Miten kaula voi tulla niin kipeäksi jos jymähtää suorilta jaloilta selälleen!

Helmikuun alku

Helmikuun alku-4

Lenkille lähdin kaupungille, – ajatuksena oli kuvailla jotain sää-maisemakuvia.

Mutta ”ei-niin-mukavassa-kelissä” jämähdin näille vakioreiteille.

Helmikuun alku-2

Martti on ihan sen näköinen, että lumi lämmittää.

Helmikuun alku-3

Laaniskassa lumesta kauniit kehykset.

7 kommenttia artikkeliin ”Laskiaiswhoopie”

  1. Haha, voihan Martti, tuo peitto varmasti lämmittää. Outs, niska ja zoomi lonksuu, ei kuulosta hyvältä. Kaulan nikamat ovat varmaan jatkaneet liikettä jymähdyksen jälkeen. Se tuntuu varmasti vielä pari päivää. Uskon kuitenkin, että aika parantaa… Toivotavasti zoomikin notkistuu kuvatessa, mutta pääasia että tarkentaa oikein. 🙂

    Vastaa
  2. Koivu, whoopie-leivonnaisia kutsutaan myös jippii-nimellä, olisiko se helpompi? Taitavat olla amerikkalaisten idea nuo whoopiet…

    Pasi, kiitos diagnoosista. Zoomin ja kaularangan toipumista odotellen…

    Vastaa
  3. Olen hämmästellyt noita viime aikoina lehdissä olleita ohjeita oikeasta kaatumisesta: laita leuka rintaan, kädet puuhkaan ja kierähdä sillä lailla somasti kyljelleen:

    http://www.hs.fi/kotimaa/a1422326539815

    En tiedä miten neuvojat sen tekevät. Kyllä tällainen täti-ihminen rysähtää niin nopeasti tantereeseen, että leuan asentoa ei taatusti ehdi miettiä.

    Pikaista paranemista niin niskalle kuin zuumillekin!

    Vastaa
  4. Katri H., silloinkin opettelin lautailua (snoukkaamista) niin juuri noin opetettiin hiihtokoulussa kaatumaan. Ja sen minä kovalla harjoittelulla, tahattomilla toistoilla opinkin aika hyvin. Kunnolla snoukkaamaan en. 🙂

    Mutta että kaupungin kadulla yhtäkkiä, yllättäen reippaasta kävelyvauhdista selälleen jämähtää, niin siinä ei muuta kuin tanner ”tömisee ja aitaa kaatuu”.

    Mutta kyllä tästä: päänsärky on jo loppunut ja hieman voin jo kääntyilläkin. 🙂

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.