Viikon päästä olisi pakkaamisen aika. Ensi perjantaina iltapäivällä töistä suoraan hammaslääkäriin (jossa muuten kävin BTW sittenkin myös tänään) ja sitten lentokentälle. On siis pakattava jo torstai-iltana.
Syysloma mielessä katselin jo kevättalvella vaihtoehtoja, ja löysin Gaia-travelsin sivulta Sisiliasta, etelärannikolta, aika edullisen, kauniin pikkutalon KLIKS, jonka lupasin vuokrata syyslomalla ja kustantaa myös nuorenparin sinne, jos Juniori pääsee opiskelemaan. Pientä motivaation kohotusyritystä. Poikahan luki, yritti mutta ei päässyt.
Mikä sitten merkitsi, että me ryhdyimme Pehtoorin kanssa hakemaan muita vaihtoehtoja. Muistanette nämä vaihtoehdot Rooma ja Madeira etc. ja siihen puoliväliin sitten päädyttiin. Varasimme matkan Mallorcalle! (ihan kuten Koivu veikkasikin.) Ei Palmaan eikä biitsipaikkoihin, vaan Port del Sólleriin, joka on länsirannikolla pieni kalastajakylä, jos kohta taitaa elää enemmän turismilla sekin. Olennaista on, että se on Tramuntana-vuoriston kupeessa. Siellä on hyvät maastot patikoida!
Viikko sen jälkeen kun oltiin meille kahdelle matka varattu, nuoripari oli syömässä, ja miniä kyseli, että mihin te lähdette syksyllä, lähdettekö patikoimaan vai lämpimään? – Lähdemme patikoimaan lämpimään. Ja sitten rupesivat kyselemään, paljonko matka maksaa ja onkohan sinne paikkoja ja haittaako meitä jos lähtevät samaan paikkaan? Että lähtisivät meidän kanssa yhtä aikaa, ottaisivat töistä lomat, mutta säästäisivät ja maksaisivat kyllä matkan itse.
Haittaako meitä? No ei tietenkään! Hyvillään oltiin, että haluavat meidän kanssa lähteä ja vielä patikoimaan. Ovathan toki meidän kanssa eräänkin loman Lapissa olleet ja patikoineet, mutta että oikein Välimerelle ja omakustanteisesti. Varasivat sitten seuraavalla viikolla matkan. Ottivat kolmen tähden hotellin, jonkun satasen on halvempi kuin meidän neljän tähden majapaikka. Mutta aika lähekkäin ollaan ja kimpassa patikat ja iltasyömiset ajateltiin hoidella. Mukava. Ihan tavattoman mukava.
Nyt tässä syksyn tullen on tullut meille vanhuksille kremppoja, jotka ovat vähän aiheuttaneet huolta reissuun lähdön ja erityisesti patikoinnin suhteen. Pehtoorin keväästä asti jatkunut yläselän kipu yltyi kuukausi sitten sellaiseksi, että vihdoin meni lääkäriin. Rintarangan magneettikuvassa ei kuitenkaan mitään hälyttävää, kortisonia piikkeinä, erikoisfysikaalista, Panocodia. Alkaa toipua. Mutta melkein yhtäaikaa polvi (joka on leikattu about 10 vuotta sitten) alkoi oireilla. Lenkkeily lopetettava. Ja sitten polven magneettikuvaan: nivelkulumaa tms. johon ensi maanantaina hoidoksi pumpataan geeliä. Pitäisi palauttaa mahdolliuus kivuttomaan lenkkeilyyn ja patikointiin.
Ja sitten minun loputtomat hammasongelmani, jotka eivät siis maanantain poisto-operaation jälkeenkään ole mihinkään hävinneet, päinvastoin. Töissähän nyt voi kulkea kohtuullisessa särkylääkepöhnässä ja huonosti nukkuneena, jäätelöä öin ja päivin syöden, mutta reissu”moodiksi” se ei ole oikein houkuttelevaa.
Mutta meillä on molemmilla tässä viikko aikaa toipua lomalaisiksi. Ja totta ihmeessä toivumme!
Heh, töissähän tosiaan voi pikkuisen heikommassakin kondiksessa olla 😉 😀 Toivottavasti toivutte nauttimaan täysin siemauksin matkasta! Täällä jo odotellaan, että tasainen arki vihdoin tulisi 😉
Heikossa hapessa töissä voipi olla, mutta vuorille ei kipuilevalla polvella nousta, eikä varsinkaan laskeuduta. Mutta uskon vakaasti että viikon päästä ollaan jo reippaita ja reissukuntoisia.
Tervetuloa Suomeen ja arkeen, blogini kommenttilaatikoissa onkin ollut kovin hiljaista kun olet ollut juhlassa ja reissussa…