Hääpäiväruusut ripustin mökin seinäkelloon kuivumaan,
(kuvat kannattaa klikata isommiksi, ehdottomasti)
ja Pehtoori laittoi meidän Vinkun ovensuuhun tiitteräksi vartijaksi.
Aika lähteä kotiin.
Sitä ennen olin käynyt pienellä lenkillä. Aamun kosteus, kylmän yön jälkeen usvaa. Raikkaus ja puhtaus ilmassa. Metsä houkutti. Tunturiin oli mieli…
Ja sieniä! Niitä on joka paikassa.
Tällaisen kuvan olen varmasti joka syksy mökin purosta lähtöaamuna ottanut, – jollei ole satanut. Ihan sama vaikka olenkin: tässä se taas on. 🙂 Ja tänään kuten niin usein ennenkin mökiltä lähteminen aiheutti lievää isompaa tupinaa ja tuskaa.
Siirsin konttuurini (= läppärin ja kalenterin) auton etupenkille: voi syyslukukauden alun sähköpostirallia hoitaa ”lennostakin” tai siis kyytiläisenä välillä Hangasoja – Rantapelto.
Nyt kotona, ja pitkään aikaan ei lähdetä mihinkään. Pehtoori ehkä, minun reittini suuntautuu Linnanmaalle.
Kuinka ihana uusi taustakuva blogissasi, se on niin aidonnäköinen; voi aistia raikkaan syysilman ja kauniin valon, melkein maistaa puolukan kirpeyden !
Mukavaa syksyä myös täältä Kymenlaaksosta !
Kiitos paljon, Toini! Ilma oli tosiaan raikas, valo kaunis ja puolukat kirpeitä. Hyvä jos ne välittyvät kuvasta. 😉
Kuulaan kirkkaita syyspäiviä sinne Kaakkois-Suomeen!