Paistinkääntäjien piknik. Paljon hyviä ystäviä, monia tuttuja. Hurjan lämmin. Ihanan lämmin.
Erinomaista ruokaa, yltäkylläisesti. Teemana pohjoismainen keittiö. Kun tusinan verran ruoka-ammattilaisia ja toinen mokoma harrastajia tekee sapuskaa ja tuo ne samaan pöytään, piknikille, ja mieli on avoin, aurinko paistaa, on loma, niin mikään ei voi mennä pieleen. Hyviä makuja.
Ja jos joku noista ruuista jää meidän keittiöön [ainakin mökille] kokeiltavaksi, niin se on Lapinukon keitto. Helteestä huolimatta, olihan lämmin täyteläinen keitto ihan erinomaisen hyvää. Ja minulle on luvattu resepti! Ja minä laitan tässä joku päivä tänne blogiin Pehtoorin savulohirullien [kuvassa vasemmalla keskellä] ohjeen. Nekin oli hyviä!
Ilokseni sienipiirakoita oli monia.
Ja kaikkea. Kuvista puuttuvat lanttukukko, ahvenkukko, kaalikääryleet, kaikki jälkiruoat …
Kuusi tuntia höpöttelyä, hyvin syömistä, kylmiä juomia, ystäviä ja hyvää seuraa. Aurinkoa, lämmintä.
Reippaasti kuitenkin – jo ennen yhdeksää – lähdimme ajelemaan kohti kotia. Kanavanrannassa pysähdyimme. Meillä kun oli vielä eväitäkin 😉 mukana. Jäimme Qstockia kuuntelemaan.
Tässä iässä, Qstock, edes tovi.
Vastarannalla istuskeltiin. Oulu on.
Vielä kaksi päivää, mitähän huomenna…
”…lanttukukko, ahvenkukko…”
Kuulostaa kotoiselta!
Johtopäätös: Rotissöörit/Rôtisseurs osaavat (halutessaan) myös relata.
Ei kai niitä paisteja päntiönään (kesäkuumalla) jaksaisi käännelläkään!
Oikein päätelty, Koivu hyvä! Rotissöörit osaavat relata. Lettuja vain jaksettiin eilen käännellä. Isolla muurikkapannulla lettuja! Ja tietysti mansikoita ja kermavaahtoa. Hyvää ja kotoista. 😉