Aamukahdeksalta pikkupakkasaamussa auringon paistaessa (merkittävä yksityiskohta, sillä minulla on uudet aurinkolasit, jotka siis sain ottaa käyttöön) seisoin bussipysäkillä reppu selässä, kohtuullisen väsyneenä. Yöuni jäi kovin lyhyeksi, – ylikierrokset illan jälkeen, täysikuu, levottomia unia, heräämisestä huolissani jo viiden jälkeen loppui uni. Mutta linnut lauloivat, bussi oli ajallaan, täynnä koulukkaita, – olikin jännä kokemus piiitkästä aikaa matkustaa aamudösällä, kuunnella, mistä yläastelaiset ja lukiolaiset keskiviikkoaamuna puhuvat.
Rovaniemen junalle ehdin. Puolille päivin eli Rolloon asti hoitelin työasioita, sähköposteja, yksi artikkeli luettuna ja arvioituna ja sen sellaista. Sitten kyydin vaihto Eskeliseen. Rovaniemen asemalla astuin ensimmäiseen, joka tuli kohdalle, ja kun kuljettaja tuli rahastamaan, kuuntelin kun joku ilmoitti määränpääkseen Hetta, se ei vielä pistänyt hälytyskelloja soimaan, mutta kun toinen kysyi, että moneltakos tämä onkaan Muoniossa ymmärsin, että se olen minä, joka en kuulu joukkoon. Poistuin vähin äänin, ja juuri sopivasti toiseen laituriin kaahaa Lapin Linjat, joka reittikilvessä lukee – – Sodankylä – Ivalo -Inari – Tana Bru. Siispä sen kyytiin.
Sula keli, aurinko paistoi vielä Sodankylässä, mutta sitten veti pilveen. Minulle ihan sama; olin tavattoman tyytyväinen, että olin kyytiläinen, enkä omalla autolla. Väsy vei unten maille. Ja kolmen jälkeen perillä Hangasojantien risteyksessä, jossa pehtoori vastassa.
Nyt reppu tyhjennettynä jo mökin sängyllä kuvattavana. Facebookin arkihaasteeseen tein tämän kuvasarjan. En enää arkena juuri käytä käsilaukkua. Reppuni on täynnä rensseleitä, koloja, taskuja, vetoketjuja, joten siitä on moneksi. Siihen mahtuu läppäri, mappikin tai vaihtoehtoisesti sisäkengät, ISOT eväät tai kamera ja putki tai niin kuin tänään: juna-bussi-matkalle kaikki olennainen. Eli melkein nuo kaikki.
Ostin tämän puolitoista vuotta sitten Helsingistä kun olin Historiantutkimuksen päivillä. Maksoin ihan hävyttömän paljon, mutta en ole katunut. Reppu on ollut hyvä ja tulee olemaan käytössä vielä kauan. Osa arkeani.
Mutta nyt on loma. Enimmäkseen.
Mie olen Lapissa. Tänne mie niin halusinkin. Täällä – tai Roomassa – pääsiäinen kuuluu viettääkin.
Taitaa olla pääsiäinen Hangasojalla rauhallisempi ja vähemmän ihmisiä liikkeellä kuin Roomassa. Vältyt turhauttavalta jonotukselta ja tungokselta, mutta menetät myös ihanat italialaiset ruokaherkut ja pääsiäismessut. Varasin juuri syksyksi taas vaihteeksi Rooman reissun. Ci vediamo!
Kaksi pääsiäistä Roomassa ja ainakin kaksikymmentä Hangasojalla viettäneenä voin kyllä olla samaa mieltä. Molemmissa on puolensa. Nyt täällä paistaa aurinko ja on puoli metriä lunta, ja todellakin rauha. 😉
Buona Pasqua! Hyvää pääsiäistä.