Leivinuuni lämpiämässä kun tulin äsken kotiin. Talvi? Ei nyt ihan vaikka kylmä onkin: aamuviiden jälkeen [kun tyttären kanssa tekstailimme ;)] oli -6 C. Leivinuuniin voisi laittaa puuron, ohraryynipuuron, aamuksi hautumaan. Se olisi hyvää, niinkuin olisi ruisjauhopuurokin. Tuli vain mieleen kun äiti kertoi ja kehui sitä sairaalassa saaneensa.
En muista, milloin olisin viimeksi syönyt. Tekisinköhän oikeasti sitä huomenaamulla? Haudutusaika takaisi sen, etten duuniin hipsisi ihan tolkuttoman aikaisin niinkuin tässä lähimenneisyydessä on tullut tehtyä. Säällinen aika duuniin menolle olisi kahdeksan. Minun keholleni, työtavoilleni, unentarpeelleni, (bio)rytmilleni, ajankäytölleni, keskittymiselleni – kaikin puolin paras aika mennä töihin on kahdeksan. Ei seitsemän, – tai puoli seitsemän!
Huomenna menen kahdeksaksi. Huomenna on seminaaripäivä. Ja tänäänkin kävi eräskin seminaarilainen neuvonpidossa. Yhdessä valmistuvassa kandityössä taitavat toimijoina olla pehtoorin esi-isät, sukulaiset ainakin. Miehen täysikaimakin kun ko. tutkielmassa esiintyy 1900-luvun alkupuolella. Mielenkiintoista.
Nyt vielä vähän lueskeltava, ja sitten alkaa Taivaantulet! Odotukset on korkealla. Aurinko ei.
Kävinkö lenkillä? – En. Ja siitä olen itselleni vihainen, myrtsinä ainakin.
Ohra vai ruis? That is the question.
Yksi Mauri Kunnaksen tonttuhahmoista Suomalaisessa tonttukirjassa oli Välikaton Feetu. Talonväki piti Feetusta hyvää huolta ja asetti päivittäin höyryävän puurolautasen Feetun asuinvintin portaiden tyvelle.
Feetun suosio perheemme polvenkorkuisen jälkikasvun (nyt 36 ja 34 v) silmissä johti siihen, että pojat halusivat jossain vaiheessa aamupuuron ”feetumaisesti” makuuhuoneensa oven pieleen. Puuro oli ohrapuuroa, ja tunnetaan meillä vieläkin ”feetunpuurona”.
”Ruispuuron tuoksu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu..”
Nuorna poikana pidin ruishutusta (voisilmällä). Puuroversion yhdistän nykyisin – jostain syystä – puolukkaan. Puolukkaruispuuro?
Blogisi kuvitus on ilo tällaiselle ”paina siitä punaisesta sensor-napista” -kuvaajalle. ”Talven tullessa-2” on kuin maalaus, a masterpiece.
Kiitos Koivu ”aamusadusta”. Olipa mukava tarina.
Puolukkaruispuuro vai ruispuolukkapuuro? Tunnen paremmin jälkimmäisellä nimellä. Ja pidän kyllä siitäkin, opiskeluaikana se oli meillä pehtoorin kanssa usein lounasruokana. Huttu sensijaan ei ole koskaan oikein kolahtanut.
Feetupuuro kuulostaa ihanalle.
Nyt kuitenkin puurotta aamiaispöydässä, enkä millään ehdi töihin ennen kahdeksaa! Olen nukkunut! Jeeee!