Tässä kun työhuoneessani – työhuone on väärä sana. Kovin vähän täällä on töitä viimeisenä vuonna, tai viimeisinä vuosinakaan, tehty. Vapaa-ajanhuonehan tämä. Pitäisikin keksiä uusi sana tälle – kirjastohuone kuulostaa turhan pömpöösiltä, mutta entäs verstas? Se viittaisi taas johonkin tekemiseen, aikaansaamiseen – no way! Entäs studio? No menihän ihan snobbailuksi!. Siis mun huone.
Niin mihin jäinkään… kun tässä mun huoneessa istun ja katselen ikkunasta, jonka ikkunalaudan kukkalaatikossa pikkunarsissit näyttävät absurdeilta, ne ovat väsyneitä, näyttävät sellaisilta ”kuka-ei-kuulu-joukkoon”, tai oikeastaan sellaisilta ”päästä sisälle, täällon vielä talvi”, tuntuu kummalliselta.
Minulla kun on muutoinkin nykyisin tavallista vaikeampaa näiden aikamääreiden kanssa.
Kyselen, mikä päivä, mikä viikko, paljonko kello, viikonloppu vai arki? . . . niin tämmöinen hillitön räntäsade ei pistä edes vuodenaikoja oikeisiin kohtiin.
Viikon sain kuitenkin aamusella käyntiin kun Caritaksessa kävin murmelia vähän jelppaamassa ja sen jälkeen sitten vielä kynnysmaton ja muutaman säilytyslaatikon ostossa Kodin Anttilassa. Meidän autotalliprojekti on pientä stailausta vaille valmis. Ehkäpä huomenissa oikein kuvan kera leuhkin… 🙂
Nyt on niin pieniä nämä piirit, ettei paljon irtoa… mainitsemisenarvoista on kuitenkin, että Apulannan Zombeja on kolahtanut.
”Liian väärässä suunnassa
Hallinta on historiaa
Hyppää! Hyppää, beibi, hyppää!”
Miten ihimeessä Sinun aikasi riittää tähänkin?
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Eikös vain olekin hyvä biisi! Sinäkin sen tiedät 🙂 Hih!
Koivu hyvä, minä kuuntelen musiikkia taustalla, minä en sitä osaa, enkä siihen keskity, kuten tiedän sinun tekevän. Autotallissa tai keittiössä ehtii kuunnella….
Ja muistathan, että olen vuorotteluvapaalla. Oikeasti olen nyt. Ei mitään salaisia projekteja meneillään eikä vireillä.