Kuitenkin, jotenkin alavire hiipinyt olemiseen. Sade ikkunassa, aikaansaamattomuus tai se etten ymmärrä, mikä rassaa, eikö kukaan kysy miltä tuntuu ja toisaalta taas kaikki kysyy: No, miten se on aika kulunut (miten?? eihän se riitä), kiiltävä asfaltti, vihlova syksy ja särky, vetämättömyys, tai etten tiedä, enkä osaa?
Ei niin hyvä vire.
No mutta ei väkisin! Nostan ahdistusta aiheuttavan, syyllistävän näköisen mapin työhuoneen takana olevaan isoon kaappiin, suljen kaapin oven tiukasti. Tiukasti. Maksan laskut, sentään. Syön jäätelöä, mikä ei kyllä helpota oloa – päinvastoin.
Sitten lopetan uikuttamisen. Päätän tehdä vain jotain mitä huvittaa. Musiikkia, kynttiläkin. Siivoan kirjoituspöydän ja alan laatia ensi lauantain ruokalistaa. Askartelenkin (hyvänen aika, minä!)! Seitsemän ruokalajin ranskalainen illallinen alkaa hahmottua. Miten katan? Valkoiselle liinalle trikolorin värit? Ehkä. Kaikkea kattausvermettähän on kaapeista tullut viime viikkojen järjestelyoperaatioissa esille. Ostan ensimmäistä kertaa elämässäni Huutonetistä jotain: Giorgio Vasari, Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon. Päivitän IPodiin uutta musiikkia. Meneehän se tämäkin maanantai… Menee pois. Hyvä niin.
Itselläni on ollut täsmälleen samoja fiiliksiä tänä sateisena maanantaina. Ja päädyin samanlaiseen lopputulemaan: teen sitä, mistä tulee hyvä mieli. Siihen on sinulla ja minulla oikeus.
Huomenta Kati, ja aamu on jo eilistä paljon parempi, eikö vain?
On oikeus olla myös alavireessä, alakulossa. Ja hyvää mieltä tekemällä, sitä yrittämällä, tulee usein tehneeksi sitä muillekin. Toivottavasti.
Kyllä vain, aamu ja koko päivä on ollut paljon parempi!
Kiitos samoin, Katri.