Taidetta koteihin vol. III

Taidetta. Päivä on mennyt taiteen parissa. Tai nyt ihan taidetta, mutta taulujuttuja.

Pyöräilin aamupäivällä rakentajamessuille Oulu-halliin, jossa oli muutakin kuin metrilakuja ja ompelukone-esittelyjä. Talopakettien lisäksi ihania mattoja, tauluja (ei hääppösiä), mutta myös ständi, jossa esiteltiin suurkuvatulostuksia (artwall.fi).

Meillä kun nyt näiden mööbleerauksien jälkeen on vielä seiniä tyhjillään, olisi pari taulua/julistetta/isoa kuvatulostusta hankittava. Niinpä olen pari tuntia selaillut kuva-arkistojani, olisiko niissä sellaista kuvaa, jossa olisi sinistä ja ruskeaa, josta kehtaisi teetättää 100 x 150 cm suurkuvan telkkarihuoneeseen sohvan päälle.

Naantalin aamusta olisi hyviä kuvia, mutta ei ne oikein käy.  Alpeilta on oikean värisiä, ihan kelpo otoksia, niistä joku ehkä sopisi paremmin. Ehkä. Ja Raumalta olisi yksi hyvä kuva, mutta miksi meillä olisi kuva Raumalta kotimme seinällä. Kuvassa pitäisi olla jotain henkilökohtaista, jotain ideaa. Jotain joka liittäisi sen tähän kotiin. Kukkakuvia? Niitä riittäisi. Ja ruokakuvia. Mutta enhän nyt voi jotain jälkkärikuvaa läsäyttää telkkarihuoneen sohvan päälle.

(Klikkaile kuvia isommiksi, ovat vähän parempia siten.) 

Viime kesän Toscanan kierrokselta on muutama hyvä, mutta kun Festan oven rullaverhon jo teetätin sieltä otetusta kuvasta. Ja lisäksi San Gimingnanosta on jo kaksi pientä canvas-taulua tehtynä. Lapista on kuvia, mutta ne kuuluu mökille, ei tänne Rantapeltoon. Sitten minulla on paljon ikkunoiden ja ovien kuvia. Niitähän on blogin bannerikuvinakin ollut usein. Mutta kun ne ovat – ainakin parhaat niistä – pystykuvia, ja sohvan päälle pitää saada vaakakuva.

Kääpäkuvia on niin paljon, että erilaisilla käävillä voisi tapiseerata vaikka koko huushollin. Ei innosta. Vois tulla vähän metsäläisolo.

Mandariinipuustani otin äsken kuvan. Se voisi olla sisustustaulu, mutta vihreä ei käy!

Rakentajamessuilta ajelin hautuumaan kautta, ja yksi siellä ottamani penkkikuva voisi olla harkitsemisen arvoinen, ja muutama muukin penkkikuva voisi olla aika hyviä… mutta nekin vihreitä. Eivät sinisiä ja ruskeita. Siis ajelin lyseolle, jossa on taidemyyntinäyttely.

Siellä oli satoja tauluja ja muutama niljakahko kauppias; eivät minua todellakaan taulut eivätkä kauppiaat innostaneet. Poljin kotiin. Eikä tästä nyt tämän valmiimpaa sitten ole tullut. Sunnuntai taiteelle, – ihan turhaan.

Pesin sentään kaikki ulkoilukamppeeni. Eli ei ihan tyhjäntoimitussunnuntai.