Elokuun ensimmäinen, ensimmäinen vuorotteluvapaapäiväni.
Aloitin sen juomalla aamukahvit purolla. Kylmä oli vielä aamukahdeksalta, yöllä oli vain neljä astetta, mutta päivällä lämpeni leppeäksi elokuun päiväksi. Mökkiterassilla iltapäivällä yli + 20 C.
Ei mitään erikoista tänään. Iisakkipäälle kapusin, eiväthän nämä tunturit mitään Alppien vuoria ole, mutta ovat kauniita, hyvä oli liikkua. Melkein kotituntureita ovat. Sininen taivas, siniharmaa, syvän sinivihreä Saariselän tunturijonojen silhuetti levollinen.
Oli ilo hoksata että kunto on juhannuksesta noussut; liki päivittäinen lenkki, pyöräily, rullaluistelu, salilla käynti, – parhaana kaksikin ja viikko patikoimassa Kitzbühelissa ovat sentään jotain vaikuttaneet, vaikka paino ei olekaan pudonnut.
Iltapäivällä hyvin tietoisesti yritin vältellä mökin ikkunoiden katselua; en millään viitsisi ryhtyä niitä pesemään.
Niinpä tein vielä heinätöitä (ja ihan vain itseäni saan syyttää kun on nenä tukossa ja silmiä kirvelee), ja taisinpa lounaan jälkeen torkahtaa auringossa lukiessa. Sieniä kävin lähimetsistä etsiskelemässä. Turhaan.
Maanantai!!