Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, makaan huolitellulla patiolla mukavassa lepotuolissa, vesi kimmeltää ja aaltojen liplatus kuuluu rannasta, pöydällä tuoreita kirsikoita, kohta lähdemme pesulle ja hyvä ruoka odottaa nauttijoitaan. Syömme varmaan veden äärellä. Olenko jossain aurinkorannalla? Ehei, systerin luona Iijoen rannalla. Tänne huurruuttelin iltapäivällä. Kauas maalle ajelin – tasan puoli tuntia kotipihasta.
Meillä oli tarkoitus lähteä katselemaan ja kuvaamaan Iin kulttuurinähtävyyksiä: Haminaa, Kulttuuri-Kauppilaa, Sanna Koiviston pronssiveistosta Nätteporin rannassa, käydä lenkillä ja mitä kaikkea meillä olikaan tarkoitus. Mutta miksi ihmeessä olisimme lähteneet!!
Siinä me sisaren talon pihalla iltapäivän vietimme, kaupungista tuomani valmiit sushit ja mansikat sokerin kanssa nautimme sapuskaksi, välillä minä kuvasin, välillä pari päivää nettipimennossa (kiitos DNAn) ollut sisareni pääsi läppärilläni surffailemaan ja taas me istuimme auringossa, uimme, luimme, höpötimme. Saunankin lämmitimme. Jo puusaunan tuoksu… mie olen mökkeillyt! Ollut lomalla, lähellä. Ihan parasta.
Nyt Iijoella jo tyvenee, hiljenee. On ilta. Tietokone on nyt turha, lähden laiturille. Hiljaiselle Iijoen rannalle. Juhla tämä on!
Voi kuinka leppoisan mukavaa olikaan meillä.
No niin oli. Ja otetaan uusiksi. 🙂