Haloo Helsingistä!

Tytär vei meidät kentälle. Helteisestä Oulusta melkein yhtä helteiseen Hesaan.

No sehän olikin sitten merkillisesti pettymys. Mutta yhtä aikaa esillä ollut näyttely Heikki Aho ja Björn Soldan (Juhani Ahon pojat) valokuvista oli hurjan hyvä, laaja ja mielenkiintoinen. Aho ja Soldan kuvasivat sotien välisenä aikana; mv-otokset olivat ihan mahdottoman hienoja. Eikä niissä ollut vain monumentaalisia rakennuksia, henkilökuvia tai pönäköitä maisemia vaan arkea. Suomalaisten, stadilaisten, tehdastyöläisten, naisten, maaseudun ihmisten,- – – kaikkien arkea. Kuva tukkikämpältä esimerkiksi. Tai lyhytelokuva ”matka Lappiin” olivat pysäyttäviä. Harmi vain ettei meillä ollut aikaa pysähtyä. Ateneum sulkeutui viideltä. Kuvien parissa olisi mennyt toinen tunti vallan helposti.

Kävimme hotellissa siistiytymässä ja sitten kohti Luomoa. Yhden Michelin tähden raivntola Kruununhaassa. Samassa paikassa oli 90-luvulla ravintola Safka. Kävimme silloin siinä ja nyt tässä uudessa tähditetyssä paikassa. Ja ystävät Helsingistä saatiin seuraksi. Ravintola on pieni (30 paikkaa) ja ilman ilmastointia. Huh! Mutta ruoka hyvää, suomalaista, lähiruokaa. Gourmettia olematta turhan kimuranttia. Amusia ja sorbetteja ruokalajien välissä, ruokalajeille valitut viinit (erikoisin, ehkä lopultakin paras oli burgundilainen suodattamaton pinot noir 2008). Seurueen herrat söivät viiden ruokalajin menun, me naisissa tyydyimme kolmeen (+ ne pikkusyötävät välissä). Suomalaista ankkaa, tillisiikaa (viehättävä keittiömestari ”Pikku Myy” kävi itse salin puolella, J) ja mansikkamaitoa.

Illallisen jälkeen vielä kävelimme keskustan kaduilla, joissa oli paljon turisteja, leppoisa tunnelma, istahdimme vielä Kämpin uudelle terassille yökuohuville. Oikeastaan ei haitannutkaan yhtään että oli ollut lennettävä Helsinkiin jo päivää ennen kuin kone Müncheniin ja edelleen matka sieltä Kitzbüheliin alkoi.

Ateneum, Luomo, kesälauantai-ilta Espalla ja ystävät ovat hyvä syy olla Hesassa yksi ”ylimääräinen” yö.