Liikenteessä

Aamulla…  Pakkasta reilut -20 astetta. Aamulla sininen hetki kaunis ja kirkas. Aamulla olisi nukuttanutkin, kovin myöhäiseen venähti taas lukeminen…

Aamulla oli Tuulentuvan (suurenee klikkaamalla) ja Myötätuulen ovet  suljettava. Palattava rintamaille, palattava puhtaan luonnon keskeltä harmaaseen, loskaiseen Ouluun.

Pehtoori ajoi Rovaniemelle asti.  Ehdin lukea loppuun mukana olleet käsikirjoituspätkät, tutkimussuunnitelmat ja – – no, enpä kommentoi. Lukenut siis olen. Olen aina osannut ja tykännyt lukea autossa, mikä on ollut tietysti hyvä juttu.

Rovaniemelläkin vielä toistakymmentä astetta pakkasta, kävimme välipalalla Napapiirillä Joulupukin pajalla.  Vaikka puodit olivat auki, eikä siellä todellakaan ollut ruuhkaksi asti porukkaa, ostin vain tyttärelle pienen tuliaisen. En siis vieläkään lautasliinoja, kastikepurkkeja tai tilpehööriä.

Rollon jälkeen minun ajovuoroni. Mukava ajella, kuten yleensäkin. Ei juuri liikennettä. Ja mikä on suuri riemu, on se, että Kemin ohikulkutie on vihdoin – viiden vuoden rakentamisen jälkeen – valmis. Nyt pääsee  pohjoisesta tullessa, Keminmaan pohjoispuolelta, Rovaniemen tien yhtyessä Kemi – Tornio -tiehen ajamaan moottoritietä pitkälle Kemin eteläpuolelle Maksniemeen asti. Pätkä, johon rakennustöiden aikana hurahti hyvinkin puoli tuntia, joskus enemmänkin, varsinkin silloin kun kallioräjäytykset olivat menossa: nyt sen hurauttaa nopeasti ja turvallisesti. Nopeasti vaikkei ajaisi ylinopeuttakaan.  Minähän en – nykyisin, enää juurikaan, läheskään koskaan, liki ikinä  – aja ylinopeutta.  Paitsi kun olen yksin 🙂

Olhavaan asti tiet liki autioita, liki kurattomia, mutta sitten olikin autoja, loskaa, pimeää, likaisen näköistä. Mutta kyllä tämä taas tästä.