Ruoan hankintaa, valmistusta ja nauttimista

Palasimme Vaalasta puoleltä päivin.

Takana intensiivinen ruokavuorokausi. Eilen välittömästi päästyämme perille meitä odotti lounas. Sylvesterin silliä ja muuta kalahyvää. ”Kummisetä”  opetti minullekin miten ne tehdään.

Lounaan jälkeen tutustuimme mökkiin ja sen lähiympäristöön.

Ja sitten läksimme naisissa sienimetsään. Oli kaunis syyskuun lauantai, helppokulkuista metsää, metsäautoteitä ja jäkäläkankaita. Mitä enempää voisi toivoa.  Ulkoilma, liikkuminen oli enemmän kuin mukavaa.  Ja metsässä oli kaiken muun hyvän lisäksi sieniä!! Herkkutatteja ja kehnäsieniä. Ja kangassieniäkin poimimme, mutta vain pieniä ja sieviä.  Miehet jäivät kalastamaan.

Kolmatta tuntia metsässä koluttuamme palasimme mökille, ja kun sain  muidenkin poimimat sienet omaan koriini, se täyttyi kukkuroilleen. Täpinöissäni? Ehdottomasti.

Mökillä tietysti saunotaan. Ja tällä mökillä saunoissa oli vara valita: savusaunaa, aitokiuasta, tavallista. Järveen en uskaltautunut uimaan. Ilta jo viileni.

Ja sitten; kuinka ollakkaan! Johan kaiken ruoanhankinnan jälkeen, erä- ja keräilytaloudessakin oli aika illalliselle. Joku muu oli kattanut pöydän, minä vain istahdin. 🙂

Ja kun ruokia valmistettiin, pääsin taas oppiin. Opin enemmän kuin kuukausiin …   Tattikeiton jälkeen saimme kolmen maun kala/merenelävälautasen. Päivällä pyydettyä taimenta, kaupan scampeja ja mustekalaa (alla). Nyt tiedän miten mustakalasta saa noin kaunista ja makoisaa…

Hurjan hyviä kastikkeita ja pieniä lisukkeita kuului annokseen, ja esimerkiksi nämä wokatut valkosipulin kynnet olivat kuin karkkia olisi syönyt, itse asiassa parempia. Kunhan itse testaan niiden  tekemistä pistän ohjeen tännekin.

Jossain vaiheessa unohdin totaalisesti tämän meneillään olleen kevennyskuurini. Nautin kovasti, ja kun puolen yön jälkeen, pisteenä iin päälle avattiin Zenaton Amarone 2006 (”ihan siksi, että ”kummityttö” niin pitää  Amaronesta”), jonka kanssa tarjoiltiin juustoja, en todellakaan enää piitannut mistään kevennyksistä mitään. Jossain takaraivossa vain häivähti ajatus:  ”Nesteytys on pidettävä kunnossa, ja katseet seuraavaan kauteen!” 😉

Tänään kotiuduttuamme ovat sienet olleet vielä projektina. Nyt niitä on pakkasessa, nautimme niitä sapuskalla (siikaa ja tattikastiketta, ei huono yhdistelmä ollenkaan) ja tein valtavan ison tattilasagnen, josta tyttärelle lohkesi iso pala kotiinvietäväksi, samoin pehtoorille, joka huomenna lähtee pohjoiseen (argh! en yhtään haluaisi mukaan…) ja meille pojan kanssa huomiseksi sapuskaksi.

Viikonloppu lopuillaan.

6 kommenttia artikkeliin ”Ruoan hankintaa, valmistusta ja nauttimista”

  1. Sieniä siis löytyi. Det var bra det! Ja sait istua valmiiksi katettuun pöytään; sen olet totisesti ansainnut.

    Mutta kun Vaalassa ”miehet jäivät kalastamaan”, hiipi jo Strömsö -tunnelma mieleen. Miehethän seisovat katukivin rajatun lammikon äärellä! Voi melkein kuulla hilpeän (ankkalammikkolaisen) finlandssvenskan siivittävän kiristyviä siimoja.

    Ja pisteenä i:n päälle; ”päivällä pyydettyä taimenta.” Tuosta vaan avokelavirvelillä taimenta päivällispöytään – så lätt och enkelt!

    Hur var det möjligt?

  2. Koivu, aivan oikein: lammikon ääressä miehet kalastivatkin. Så lätt och så enkelt! Mutta ei se yhtään heikentänyt kalajuttujen määrää 🙂

  3. Irma, olenhan minä ollut saajapuolella useinkin. Teilläkin. 🙂 Ja aina nautin. Molemmilla puolin.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.