Lähteäkö vai ei?

Aamukuudelta merenrannassa tyven. Kaunista, vesi matalalla, matalikoilla paljon lokkeja. Nukkuivatkohan ne? Eivät ainakaan metelöineet. Kirkas kuulas aurinkoinen aamu, – ja kylmä. Aste pakkasta. Pakkasta? Kyllä, kyllä keittiön mittarin elohopea oli juuri ja juuri nollan alapuolella. Tulee hyvä ruska, mietin. Ja ajattelen, että kyllä taidan järjestää töitä oikein urakalla, jotta jos sittenkin mökille viikonlopuksi lähdettäisiin. Jos saataisiin vaikka seuraakin sinne?

Töissä tuhraan kaikenlaista. Työnsaatto ei paras mahdollinen. Ja iltapäivän ohjelmassa ”neuvonpito” arkistossa. Oikeastaan kaksikin. Neuvonpitoa. Se on hyvä sana. Päivän powerpoint-sulkeisten otsikkona oli neuvonpito, ja siihen minä sitten jämähdin. Se on parempi sana kuin palaveri tai tiedotustilaisuus saatikka info (jota itse käytän ihan turhan viljalti). Ensimmäinen lyhyt, hilpeäkin, neuvonpito vei työasioita eteenpäin paljon enemmän kuin toinen, joka venähti kolmituntiseksi. Ja joka todellakaan ei ollut hilpeä.  Tosin kuulimme, että mielenkiintoisia uusia tiedonhankinnan keinoja ja arkistoaineistojen entistä parempia työkaluja on tulossa ja jo tullut. Aineistojen digitointi vie tutkimusmahdollisuudet aivan uudelle tasolle. Vielä kun vanhojen käsialojen kääntöautomaatti saadaan kehitettyä niin johan tutkimusta rupeaa syntymään autonomian aikaa edeltävistäkin vuosisadoista!

Koskapa oli vielä arkiston jälkeen hoideltava muutamia tuikitärkeitä asioita, venähti kaupungilla olo ohi ruoka-ajan, joten viesteilin pehtoorille, että lähdetään testaamaan Oulun uusi ravintola. Ravintola Etrusco, italialainen-kreikkalainen keittiö. Jonkun varaosaliikkeen? paikalle Isokadun päähän Heinäpäähän on kesällä (jo keväällä?) avattu uusi Välimeren keittiöön erikoistunut pieni (n. 35 paikkaa) ravintola. Sinne siis. Se oli aika vaatimaton sisustukseltaan.  Annokset eivät ollet vaatimattomia. Ruoka oli konstailematonta, ei mitään piperryksiä. Valittavana oli salaatteja, pastaa, pizzaa, pihviä, moussakaa, – kaikkea sellaista mitä on Välimeren lomarantojen ravintoloissakin. Ei pahan hintaista. Väistämättä tuli verrattua Kirkkokadun Crecianiin. Paikka oli iltakuudelta ihan täys. Sopii toivoa, että suosio jatkuu.

Ja nyt: nyt vieläkin mietin, lähdetäänkö huomenna pohjoiseen vai ei?

4 kommenttia artikkeliin ”Lähteäkö vai ei?”

  1. Lähde vain. Jos minulla olisi edes teoreettisia mahdollisuuksia ”miettiä” noita vaihtoehtoja, niin auton nokka olis jo pohjoiseen päin. Jospa siellä olisi jo hiukan ruskaakin! Hyvää matkaa!

    Vastaa
  2. Etrusco – etruskit – Turms Kuolematon. ”Etruskit elivät iloista ja nautiskelevaa elämää, jota naapurikansat kadehtivat. Naisetkin olivat juopottelevaisia mutta ah, niin kauniita.” (Hannele Jäämeri SK 9/2003)

    Kiitos Reija ja hra Pehtoori! Eilen iltapäivällä (ma 23.8.) ajoimme n:nnen kerran ravintola Etruscon ohi. Pohdittuamme jälleen kerran paikan tarjontaa ja kannattavuutta rva puolisoni loihe lausumaan: ”Kyllä Reija sen testaa.” Kuinka oikeassa hän olikaan!

    Kevään 2003 Etruskit-näyttely (Sinebrychoffin taidemuseo) stimuloi historiaa janoavia aivonystyröitäni suuresti. Outo kieli, uskonnolle antautuminen, hautakammiot. Tuhat vuotta omaperäistä ja kiehtovaa kulttuuria ennen Rooman valtakunnan kaikki nielevää sulatusuunia. Minkä verran etruski-identiteettiä tämän päivän toscanalaiset mahtavat tuntea omaavansa?

    Nyt se tapahtuu; on korkea aika solmia aiesopimus rva puolison kanssa: ”Ravintola Etrusco on (vihdoinkin) korkattava!”

    Vastaa
  3. Käsiala-automaatin lisäksi tarvitaan autonomian aikaa edeltävien vuosisatojen historian tekemiseksi kielenkääntäjä. Asia mielessä Reijo Vallalla (http://poistyopoydalta.blogspot.com/2010/08/historian-riistajat.html) ja Christer Kuvajalla (http://www.sls.fi/blogg/?p=116).

    Tosin kielenkääntäjä on nykyään lähellä. Olin eilen Kansallisarkiston vanhassa tutkijasalissa ja näin erään nuorukaisen käsittelevän vanhoja kirjeitä kirjoittamalla tekstiä Googlen Translate -ruutuun. En ohikulkiessa ihan erottanut mistä kielestä oli kyse. Luultavasti kirjeiden valtakielen joukkoon tulleesta ranskan palasesta tms. (Translate ei valitettavasti auta venäjän kyrillisten aakkosten kanssa…)

    Vastaa
  4. Kiitokset kannustuksesta, Maija, mutta kyllä se nyt niin taisi käydä, että Ouluun jäädään. Sää on yksi iso syy, toinen on nuoriso ja kolmas on työt.

    Koivu ja rva puoliso, pistäkää ihmeessä aiesopimus välittömästi täytäntöön. Tuskin petytte, varsinkaan jollette odota mitään huippugourmettia. Ja varsinkin kun sinulla on tähänkin asiaan tuollainen tiedollinen tuntemus.

    Kaisa, luulen että meitä on monia joille nuo automaattikääntäjät olisivat mieleen. Tosin vanhat käsialat ovat minusta aika kiehtoviakin. Muistan silloin hamassa maisteriopintojen vaiheessa, jolloin niiden saloihin aloin päästä, harjoittelin niitä vapaaehtoisestikin. Kuin ristikoita olisi täytellyt.

    Mutta vanha ruotsi ei ole koskaaan kiehtonut. Ensimmäisen paikallishistoriahankkeen aikana ensimmäisten 1700-lukujen asiakirjojen äärellä olin tosi tuskainen. En käsialojen vaan kielen takia. Käännösautomaatti olisi ollut kovin mieluinen.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.