Kauhan varressa

Sisareni osallistui Valokuvatorstain kenkä-haasteeseen omien ensiaskel-popojensa kuvalla ja epäili, että kengät ovat ehkä sisaruksilta perityt, mikä sai sitten minut lapsuuden albumien äärelle ja katsomaan, onko meillä ollut samat kengät, mutta eipä olleet. Erilaiset olivat minulla. Varmaan olin niin vauhdikas menijä, että ehdin omani loppuunkuluttaa. Ja jos niistä jotain jäljelle jäi, niin pikkuveli (siihen maailman aikaan oikeastikin minua pienempi :)) varmasti loput kulutti puhki.

Lapsuuden albumista löytyi myös vastaus Koivun eiliseen kommenttiin, ”Reseptiaarteistojen takana taitaakin piillä ripaus “viherpiipertäjää”?. Piilee siellä jotain sellaistakin, ja olen pari vuotta elämästäni ollut  ihan ”umpivegekin”. En todellakaan enää, mutta jos jotain liharuokaa vierastan niin sitten juuri broileria. Kana sen sijaan on hyvää ja — luulen ainakin — että vähän luonnonmukaisemmin tuotettua. Parhaillaan mietinkin, miten kehittelisin  yhtä vanhaa kanareseptiä, jolla haluaisin osallistua (minulle) uuteen  bloggaajien haastejuttuun.

Mutta broileria ei syödä senkään takia kovin usein kun on muita hyviä vaihtoehtoja. Pidän hirmuisesti kalasta (ja kaikista muista merenelävistä).  Onneksi niin tekee koko muukin perhe. Niinpä meillä syödään kerran, pari viikossa kalaa, mihin osa-ansionsa on sillä, että pehtoorin veljen vaimo on kalakauppias ja sillä, että kotikotonani syötiin paljon kalaa.

Niin ja kuten kuvatkin (klikkaamalla suurenevat) kertovat, olen AINA pitänyt keitoista, leivästä ja pullastakin.

soppaa

Tänäänkin oli samettista fenkolikeittoa ja kun siinä ei ole juuri kaloreita, tein vielä pullataikinan, jotta saamme illan päälle ekat laskiaispullat tälle vuodelle. Hmmm…

pullaa

2 kommenttia artikkeliin ”Kauhan varressa”

  1. Reya, mitä kuvia! Vaikka ´senex´, on pakko huudahtaa WAUTSI (menihän se näin)! ”Minkä nuorena oppii…”

    Männä yönä lainaamassani kokonaismateriaalipanos-taulukossa (hieno sana!) kirjolohen TMR on 7. Ei se voi olla paljon muillakaan kaloilla. Syökää kaLaa, syökää kaLaa!

    Vegaani vs. lihaani; kukapa meistä pystyisi enkelten kaltaiseen elämään. ”Jumalan voi nähdä vaikkapa keittokinkussa”, todistaa trenditeologi Jaakko Heinimäki.

    Markku Kuortin, Muoniolla tätä nykyä asuvan SLL:n (Suomen luonnonsuojeluliitto) liittovaltuuston puheenjohtajan mukaan Jerisjärvisten suurta herkkua ovat (1) hauen poskilihat ja (2) hauen ja siian suolet, pestyinä ja hyvin paistettuina; niissä on silloin mustekalan maku. Ja ilmastotaakka on pieni.

    Vastaa
  2. Hauen ja muidenkin kalojen poskilihoja olen syönyt. Muttaa että suolet? Ei oikeastaan kamalasti kiinnosta… vaikka ainahan vois testata.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.