Tänään putsasin isäni haudan ja poikani huoneen. Moni muukin nainen tekee aika ajoin niin. Ei siinä siis mitään niin ihmeellistä, mutta tuli vain mieleen, kuinka moni mies siivoaa äitinsä haudan ja tyttärensä huoneen?
Valekevät!
Tintit laulaa puissa ja pensaissa, loska lentää, on lämpöasteita, vähäisetkin lumet sulaa… Huhtikuussa minä pidän juuri noista jutuista, näin helmikuussa ne huolettavat. Kuitenkin: tämä kevätsääkö saanut aikaan että moni rästi- ja siivoushomma tullut tehdyksi. Ja uusi risotto kehiteltyä. Oli hyvää, mutta ei voi muistaa mitä kaikkea siihen laitoin. Tryffeliöljyä ainakin. Ja se sopi, pitäisi muistaa ensi kerrallakin.
Juilii
Lintsasin salilta aamulla. Olen kutonut itselleni pipoa. Tehnyt tuntitolkulla koneella töitä, ja – myönnetään – surffaillut. Ei ihme että juilii niskassa.
Surkea
Mikä meitä vaivaa? Mikä töissä mättää että tämmöinenkin työpäivä piti olla? Monta kertaa jouduin sanomaan eri asioista en oikein voi tälle mitään, en tiedä miten auttaa, en tiedä mitä pitäisi tehdä ja monta kertaa kihisin raivosta ja turhautumisesta. Eihän meillä tämmöistä kuulu olla!
Bloggailun idea
Olen nyt kuukauden bloggaillut. Muiden sivuilta olen oppinut – paljon. Mietin josko jo tämän omani lopettasin tai muuttaisin sen ideaa. Tämä repaleinen kronikointi voisi olla jotain muutakin. Mietin vielä. Miettiminen on usein hyväksi.
Aika menee
Eilen duunissa, tänään kotona… Ja aika menee niin nopeaan etten kummassakaan saa mitään näkyvää aikaiseksi. No hyvän ruoan sentään tänään lenkin jälkeen tein. Reseptikansiossa on sen ohje. Siis kaksi päivää mennyt ja olennaisinta on yksi hyvä ruoka: talvinen tattivuoka!
Lyhyesti arjesta
Minä onnistuin tänään siinä! Sain luennoitua kerralla mitä olin aikonut. Sanottua suunnilleen kaikki, mitä tänään oli tarkoituskin. Mutta: onko edelleen höpötettävä asian vierestä! Ensi kerralla puhun VAIN paperissa olevista asioista. Vain asiaa!
Valokuvatorstai: voima
Kyllähän se voima tämän kuvan tekijöissä on: puhdas luonto, siniset hetket (unelmat), liikkuminen, valo (kaamos on ohi, viime sunnuntaina 27.1. aurinko jo viisi tuntia horisontin yläpuolella), ne ihmiset jotka tätä kuvaa ottaessa olivat mukana. Ne ovat minun voimani lähteet. (Klikkaa kuva isommaksi näet siniset unelmat paremmin :))
Myötätuulessa ja pakkasessa
Torstaina matka mökille mielettömässä myrskyssä (karmein keli ikinä!) pisti miettimään kannattaako mokoma! Kun reilun kuuden tunnin jälkeen oltiin lumisen mökin pihassa tiesin että kannatti. Takkaan tuli ja ah, sitä mielen tyyneyttä.
PE aamuna nukuttiin käsittämättömän myöhään: jo hieman valoa kajasti. Lumitöihin siis. Kaksi tuntia puskin lumilinkoa pitkin pihapiiriä ja polkuja saunalle, purolle, liiteriin, tielle ja mietin hikipäässä, että mikä hitto lumilingon idea oikein on: puskea raskasta konetta joka pitää mieletöntä meteliä. Puskea sillä koneella lunta, ja välillä kiskoa se hangesta irti ja kaikki mikä mylläyksestä on seurauksena itse ja koko tienoo on lingotun lumen peitossa! Insinööripehtoori sitten pysähtyi oikein katsomaan touhujani: toinen linkoussiipi on irti ja kuopii maata, mitä ei helpota se, että hökötyksestä on kumit täysin tyhjinä. Jotta semmoista. No insinöörioperatioiden jälkeen masiinasta oli tosiaan hyötyä ja linkoilin sitten riemuissani mökkitienkin.
Rautasauna ja Ritz sen jälkeen tekivät autuuden. Ja Kuopuksen matikanopiskelu oli ennenkuulumatonta. Mutta kyllähän se lämmitti. Kuten myös Esikoisen tulo 23.45 Eskelisellä. Ollaan eka kertaa Myötätuulessa neljästään, vain neljästään. Mukava.
LA aamuna pakkasmittari näyttää – 24 C. Niin että se siitä mäkeen menosta. Tarkastelin aamupäivän opiskelijoiden arjen harjoitustehtäviä. Merkillistä että ovat lukeneet saman artikkelin ja olleet samalla luennolla. 50 erilaista analyysiä!
Iltapäivällä ajeltiin Kaunispään huipulle, jossa viima oli tehdä kuvaamisesta tuskaa. Mutta pojan kanssa kilpaa otoksia napsittiin. Sininen valo huikea! Kaamos on ohi: aurinko on 4,55 tuntia horisontin yläpuolella. Illaksi lammaspaistia ja laskiaspullia. Amaronea ja oleilua. Lukemista ja käsitöitä.
SU Pakkasta pari astetta nokkiin eiliseen. Huh! Lähdettiin käymään Kakslauttasen Iglukylässä.
Ja muitakin pieniä pyrähdyksiä ulkona. Hangasojalla ei muita kuin me. Rauhaa riitti. Kaunista luontoa. Ja elämisen riemua ja tuskaa: kuulin, että nuoruusvuosien tuttu menehtynyt syöpään viime maanantaina. Carpe diem ja pala kurkussa.
MA kotiin. Eipä olis voinut vähempää kiinnostaa.
TI töissä huomasin olleeni kaksi päivää pois virkapaikalta. Jonoksi asti piipahtelijoita. Etten ihan turhaan sitten sinne palannut.
Valokuvatorstai: Humoristinen
Oli huumoria revittävä kun mökin pihan nuotiopaikalle mentiin makkaroiden kans muka tulia tekemään … Ei ole pohjoisessa lumenpuutetta! Nautittiin sitten siitä. (Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.)
