Kosketti

Olin sopinut tänään ”työ”tapaamisen kaupungille. Sen varjolla lähdin kampukselta jo varhain iltapäivällä, hoitelemaan omia asioitani. Kukapa perheenäiti ei joulunalusperjantai-iltapäivänä tekisi vastaavaa. Sillä tavoin rauhoittelin itseäni lintsaamisesta.

No joka tapauksessa, poikkeuksellinen kaupungilla oloaika sai minut tapaamaan kolme vanhaa tuttua. Ja olen edelleen kaikista kolmesta tapaamisesta ihmeissäni, minuun sattui. Kosketti – hyvässä ja pahassa. Väistämättä peilaa omaa elämäänsä muille tapahtuneeseen, olen lapsellisen onnelllinen ”onneksi-ei-minulle” ja kateellinen ”voi-kunpa-minäkin”. Tai vielä enemmän ajattelin, että ”onneksi tuo vanha ystävä on saanut asiansa noin järjestykseen” ja tavatessa toisen ”miksi tämä vanha tuttu on joutunut kärsimään noin paljon”. Ainako on ravisteltava näin rankasti, että ymmärrän pienessä maailmassani, perheeni parissa, olla onnellinen.

2 kommenttia artikkeliin ”Kosketti”

  1. Niinhän se juuri menee. Täytyy ehkä kokea jotain, ymmärtääkseen elämän tärkeyden ja kauneuden. Elämä on tässä ja nyt…arjessa ja onni käsin kosketeltavissa. Onni on herätä aamulla uuteen päivään, jokainen uusi päivänsäde on siis onni. Itse en halua nousta aamulla ns. väärä jalka edellä vuoteesta eli pahantuulisena. Taas uusi aamu…mitä olen tehnyt, ansaitakseni jälleen tämän ihanan päivän. 🙂

    Vastaa
  2. Huomenta Tarjuska. Kiitokset viisaasta kommentista. Olen onnellinen nyt herättyäni, ja lähden töihin tyytyväisenä, enkä valita että lauantaina sinne on mentävä. Ilon kautta tässä ja nyt. 🙂

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.