Eilisen kiireisen sunnuntain jälkeen tänään on ollut sellainen hidastettu päivä. Tiedättehän, kuin liikkuisi hidastetussa filmissä. Eikä oikein saa mitään aikaiseksi. Kirjoituspöytää putsailin töissä ja perjantain tenttivastauspinon setvin pois, mutta mitä muuta? Vaikea sanoa.
Postia aukoessa sattui yksi mainio juttu: tuttava lähetti minulle muutaman sivun kopion yhdestä artikkelista ja hän toteaa oheen liittämässään joulukortissa ”sinua saattaisi kiinnostaa”. Toki kiinnostaa, olen itse kirjoittanut sen. Mukava saada postissa omasta artikkelista kopioita. 🙂 Sekin on niitä kirjoituksiani, josta on tullut palautetta about sata kertaa niin paljon kuin kaikista tieteellisistä artikkeleistani yhteensä.
Itsenäisyyskynttilöiden historia, makkarakuppien nousu ja tuho, harrastajakokkaajan omakustanne keittokirja ja melkein novellimuotoon kirjoitettu väitöskirjan ”päähenkilön” elämäntarina ovat pieni murto-osa kaikesta julkaisemastani, mutta ne vain kiinnostavat ja saavat aikaan kommentointia. Välillä mietinkin, pitäisiköhän profiloitua uudella tavalla? Heittäytyisin freelance-kirjoittajaksi? Ehkäpä nyt kuitenkin heittäydyn kotihommien pariin.
Etteikö mitään aikaiseksi? Protestanttista etiikkaa, luterilaista työmoraalia? Et liene, parahin Tt, tiukimpia puritaanikristittyjä, mutta… Taidat tuntea syyllisyyttä pelätessäsi itseä ja yhteiskuntaa kohtaan asettamiesi velvoitteiden täyttyvän vain 99,9 %:sti. Tokkopa Sinusta on (oikeasti) hidastelijaksi.
Kansantajuistaminen jatkukoon! On hyvä, etteivät historiantutkijat (”pölyiset intoilijat”, HS 16.12.08) enää istu vain ”…hämähäkinseitin peittäminä kammioissaan…” (HS 16.12.08)
Freelanceriksi? Bloggailusi epäilemättä kypsyttää (myös) siihen.
Hyvä Koivu: Luterilainen työmoraali vai kotoa opittu työntekemisen meininki vai pätemisen tarve? Vai synnynnäinen suorittaja? Kaikkea näitä. Mutta usko pois: olen laiskístunut, ja hidastelu alkaa vähitellen sujua .. 🙂
Siteeraamasi Hesarin artikkeli on etsittävä käsiin. Historia on mielestäni AINA ollut niitä (harvoja) tieteenaloja joiden tutkijat EIVÄT istu hämähäkinseittien peittäminä tutkijankammioissaan.
Hyvä Reija: Nöyrin anteeksipyyntöni; lainasin eilistä Hesaria harhaanjohtavasti. Kolumnistin (FT, hist. ass.) näkemys historian ”pölyttyneisyydestä” on yhtenevä blogimielipiteesi (16.12.2008 klo 20:49) kanssa.
Mutta professorit! Onko historian(kaan) proffan enää lupa olla hajamielinen? Poislukien tietysti hänet, jonka lippalakissa lukee ”Айвазовский”.
Koivu, kiitokset kolumnistin sanomisen tarkentamisesta, en töissä (jossa Hesari on saatavilla) muistanutkaan juttua etsiä …. Siis kyllä historian lehtoritkin saavat olla hajamielisiä, saatikka professorit, mutta sehän ei taas ole ollenkaan sama asia, että historioitsijat olisivat ”pölyisiä intoilijoita”.