Perjantaipyramidi

Kaikki

on hyvin.

Nyt juuri olen

tyytyväinen lahjasta

jonka vihdoin keksin hankkia

ystävälle, oppilaalle (?), joka huomenna

väittelee. Lahja ei ole kirja, eikä koriste, mutta

sen ympärille, siihen liittyen, olisi vielä muokattava

puhe, sanat sanottavaksi, jotta lahjan idea aukeaisi.

Eikä se puhekaan ole suurin ongelma, vaan se miten pystyn

sen pitämään, pitämään kyynelehtimättä. Minä joka itkin kun katsoin

Disneyn piirrettyjä lasten kanssa, minä, joka itken kun kuulen Sibeliuksen

Finlandian, itken kun opiskelija käy publiikin jälkeen tuomassa suklaalevyn

ja  sanomassa, että nähdään joskus.  Itken vuolaasti kun vähänkään  liikutun.

Joten olisi siis psyykattava itsensä ja mietittävä keinoja, miten huomenna puhun.

Nyt otan kirjastosta tänään hakemani kassillisen kirjoja: runoja, dekkarin, matkakirjan,

huovan ja punaviiniä ja menen takkatulen ääreen, – pehtoori jo odottaakin. On perjantai.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.