Leffassa ja tapaksilla

Kalle Päätalo ei ehkä ole se suomalainen mieskirjailija jonka elämästä tehdystä elokuvasta olisin ensi hätään uskonut pitäväni. Olen lukenut vain yhden Päätalon kirjan koskaan. Senkin työni vuoksi: Päätalo kuvaa kirjassaan Huonemiehen poika, miten linja-autoliikenne Oulusta Kuusamoon aloitettiin ja miten se muutti ihmisten arkea. Muutoin en ole Taivalkosken toisesta suuresta miehestä (toinen on esimieheni :)) paljon perustanut. E & V meidät eilen elokuviin kuitenkin kutsuivat, ja hyvin tekivät, kun kutsuivat. Leffa oli hyvä. Kai Lehtisen roolisuoritus oli loistava. Hurjan hyvä. Ja Antti Virmavirran veistettyjä kasvoja katselen ja varsinkin karheaa ääntään kuuntelen mieluusti. Päätalon ensimmäistä vaimoa esittänyt Turun murteen hallinnut entuudestaan tuntematon naisnäyttelijä teki myös hyvän työn. Erityisesti elokuvassa 1950-luvun Taivalkosken, Oulun, Helsingin ja Tampereen kuvaus, ajankuva ja tunnelma oli tehty huolella. Viihdyimme siis.

Kuten myös elokuvan jälkeen Tapas-baari Andaluziassa. Riojalainen punaviini Coto de Imaz, paikka ja seura pitivät meidät hyväntuulisina, eivätkä tapaksetkaan huonoja olleet. Eivät tosin mitään unohtumattomia makuelämyksiäkään. Olimme jo hyvissä ajoin kotona, mutta ei tämä päivä mikään työnteon riemuvoitto ole ollut.

_________________________________________________

Kokeeksi on liitettävä tähän kuva. On testailtava koska aamun valokuvatorstaipostauksen kanssa oli ongelmia… Ei ”kuvanaukaisija” toimi oikein.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.