Niin usein olen matkoihini kävellyt,
ja melkein yhtä usein takaisin tullut.
Taas sinne päin matkalla olen nyt
Tulkaa vastaan, oi!, ystävät hullut – –
Kun saavun , tunnen kesätuulen tuoksuvan.
Se kaikki hullut unelmani kattaa.
Juicen Juankoski soinut mielessä tänään. Jo aamulla: varhain olin lenkillä, tihkusateisessa puolipimeässä kävelin märistä lehdistä liukkaalla polulla Toppilanrantaan, jossa meri hyinen. Tarkoituksellako hain kontrastia? Ehkäpä. Muutenkin päivä valmistellessa lähtöä. Odottaminen, vartoominen on usein parempaa kuin toteutunut unelma… Tiedä häntä. A domani. Huomiseen. Lähdemme kohti Sisiliaa!