Jeff Buckleyn Hallelujah kestää melkein seitsemän minuuttia. Juuri sen verran kuin minulta menee autolla kotoa kampuksen parkkipaikalle. Tällä viikolla Hallelujah on soinut töihin mennessä ja töistä tullessa. Hallelujah tyynnyttää. Vielä parempi olisi ollut kävellä. Varsinkin kun on ollut hienoja, aurinkoisia päiviä. Olisi ehtinyt kuunnella Hallelujahin viidesti mennessä ja viidesti tullessa. Jokohan olisin siihen kyllästynyt.
Vein äsken esikoisemme teekkareiden ”apinatalolle” etkoille. Fuksiaiset näes. Niin se maailma muuttuu. Ennen siellä olen käynyt minä, ei perheen lapset. Esikoisen, tänään 19-vuotiaan hyväntuulisuus ja ”tänään-tanssin-koko-illan” -asenne nekin alavirettä vähentämässä.
Alavireisyyden karkottamiseen auttaa myös ruoka. Ja punaviini ja suklaa. Tryfflelit tai tumma suklaa ja punaviini ovat lohturuokasarjan ehdottomia ykkösiä. Niissä on sitä paitsi antioksidantteja! Mutta antioksidantit eivät totta puhuen ole se tärkein pointti. Lasillinen Château Musaria ja italialaisia tryffeleitä takkatulen ääressä saavat unohtamaan paljon ikäviä asioita. Tryffeleiden kanssa voisi maistua myös uusi ”kulttiviini” Café. Me on se parissakin yhteydessä maistettu: jakaa mielipiteitä.
Mokan tuoksu on voimakas. Pitääkö/saako viini maistua kahville? Entäs sen suklaan kanssa? Hmm…
Parahin ”Tuulestatemmattu”:
Luettuani uusimmat tekstisi, en voi välttyä vaikutelmalta, että Sinä huolehdit (liikaa?) perin monista (liian?) asioista. Ei ihme, jos unikin kaikkoaa. Muista relaaminen – pliis! Suurmiehille (ja naisille) kautta historian (you know that!) on ominaista niukkaunisuus. Taidat kuulua tähän kategoriaan. ”Susi-Pulliainenkin” kertoi proffan tointa hoitaessaan lähtevänsä duuniin 5.50 – viimeistään 6.15 – onnikalla.
Halleluja! Kuuntelin 7 min linkkisi, ja mieleeni muistui eräs toinen Halleluja, 1950-luvulta. Ruotsalainen Rock Ragge and his four Comets levyttivät teoksen ”Hallelujah, I love her so”. Se on tallella 45 rpm singlenä kampakeraamisten levyjen kokoelmassani. Voinemme kuunnella sen joskus? Anyway, hallelujaa on laulettu (ainakin) runsaat 2000 v, eikä loppua näy. Idän kirkon a cappella -laulannassa tuo virvoittava sana toistuu usein.
Parhainn terveisin
”Koivu”
Parahin Koivu, älä huoli, en minä niin kamalasti huolehdi, enää, nykyään. Relata en oikein osaa; teinit väittävät että vain Napapiirin pohjoispuolella tai (etelän) auringossa se onnistuu. Enkä valitettavasti kuulu historian suurnaisiin saatikka -miehiin, jotka pärjäisivät vähällä unella. Mutta aamuvirkku olen, eikä se ole tappio ollenkkaan.
Hallelujah virvoittaa, mieluusti joskus kuuntelen kampakeraamisen kokoelman Hallelujahin. Varsinkin jos Souvarit on toinen vaihtoehto .. 😉