Lappi Mökkielämää Ruoka ja viini

Vuoden viimeisenä

Vuoden viimeinen päivä.

Se on ollut kylmä, touhukas (minulla siivouspäivä ja Pehtoorilla toisen (vieras)mökin pattereiden vaihto) – kaikesta huolimatta ulkoileva.

On siis ollut ulkoilupäivä huolimatta pakkasesta: mökkipihassa – 28 C, Ylä-Hangasojantiellä (tiedättehän vartiointipalveluhommani 😄) – 24 C,  Saariselän keskustassa/Kuukkelin edessä (josta kuva kohti Kaunispään huippua) – 20 C ja tunturin huipulla – 14 C.

Lämmitimme rantasaunan, söimme vähintäänkin hyvin (porolihapullat eivät petä!! tänään kastikekin hyvä), avasimme Lombardian kesässä ´opitun´ franciakortan. Pieniä kuplia, paljon makua. Sellaistahan sitä toivoisi päiviinsä. Iloa ja hyviä tunteita. Niitä kaikki toivottelen teille hyvät Tuulestatemmatun seuraajat. Kiitos kanssakulkemisesta, kiitos seuraamisesta.

Ilon kautta, ainakin niin yritetään, ensi vuoteen.

 

Lappi Mökkielämää

Kaamoksen valoa ja värejä

Päivät jo pitenevät, mutta aurinko täällä pohjoisessa nousee vasta ensi viikolla. Valoisaa on nelisen tuntia.

Ladulla aamukymmeneltä hiihtäessä etelään päin taivaanrannassa on oranssi raita, vähän punaistakin ja taivas on tummanharmaa. Taaksepäin, pohjoiseen päin katsellessa kaikki on sinistä, lempeän melkein lämpimän sinistä; sininen hetki on niin hyvä ja luminen metsä niin kaunis, että on pysähdyttävä hengittämään syvään. Nouseva kuu tunturin laella…

Usein kirjoitetaan (minäkin ehkä joskus) tai sanotaan, että luonnossa vaeltaminen, Lapin tuntureilla hiihtäminen, mökkipihassa istuskelu ”maadoittaa” – hmmm — tekee se sitäkin, joskus, mutta tänään tuntui, että kaikki kauneus, lumiset puut, toisella puolen purppurainen hanki, toisella puolen kimmeltävä sinertävä, pehmeä lumipeite kevensivät oloa, tuntui että kuljin vähän irti maasta. Eikä se tunne todellakaan tullut siitä, että olisin niin ’lentävällä’ vauhdilla hiihdellyt! Ehei. Päinvastoin.

Hiihtolenkin jälkeen, palattuani mökille vaihdoin murtsikkasukseni liukulumisuksiin ja lähdin vielä lähimetsiin. Oli melkein päivän valoisin hetki, pakkanen alkoi jo kiriä: aamulla  – 11 C, nyt jo -27 C.

Siinä se meidän tunturipuro, Hangasoja, pulputtaa hangen alla.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Hiihtämään, hiihtämään …

Onhan se mökkiläisen elämä täynnä muuttuvia tilanteita, merkittäviä löytöjä, uusia kohtaamisia, isoja ratkaisuja, fyysistä suorittamista, onnistumista tutuilla elämänalueilla  .. vauhtia ja vaarallisia tilanteita?

– Ei sentään, vaan mukavaa chillailua, olemista, leppoisaa tekemistä, tavallista, hyvää mökkielämää ja luonnossa ja ladulla liikkumista.

Hieman on tänään ollut vaikea suhteuttaa ulkona liikkumista ja pukeutumista siihen, mitä säätiedotukset ovat luvanneet… Oikeasti ne ovat lähes tunneittain vaihdelleet ja lämpötiloissa on muutaman kilometrin välillä ollut tavallistakin suurempia eroja.

Aamulla ´piti´ olla sopiva hiihtokeli (alle – 10 C) ja olikin – 19 C,  siis ei niin hyvä hiihtokeli. Siispä suunnitelman muutos: ensin Ivaloon kauppareissulle ja vasta iltapäivällä sitten ladulle JOS sää lauhtuu. Ja lauhtuihan se. Pieranvaaran lemppariladulla tänään. Kymppi oli just hyvä.

Paluu aamupäivään. Tokmanni on tulossa Ivaloon: vähän meitä(kin) huolettaa, miten käy Extra-Pisteen. Me emme siitä enää luovu, – jollei ole pakko. Tänäänkin kynttilät, neuleliivilangat (vain 2 kerää, muutoin aion tehdä jämälangoista), pesuaineet, servietit, nappipatterit, mutterit, linnunruoat … Kaikkea pientä tarpeellista ja vähemmän tarpeellista.

Ivalossa olimme aamupäivällä, emme varsinaisesti aamupäivän valossa, mutta minähän tästä kaamosajastakin nautin. Aika paljonkin.

Näinä päivinä on neljä tuntia ”tehokasta peliaikaa”, siis aikaa, jolloin ulkona pärjää ilman lisävaloja. Ja muutoin voi nauttia sinisistä hetkistä, rauhasta, suorittamattomuuden olosta. Ja päivä pitenee koko ajan. Ensi viikolla jo nousee aurinko.

Siis tavallista mökkieloa tänäänkin: ruoanlaittoa (tuli muuten aika hyvä Normandian kanapata), neulomista, saunomista ja telkkarin katselua/äänikirjoja, ja huom. niitä EI lasketa suorittamiseksi. Eikä postaamista, – paitsi joskus. 😊

Mökkielämää Niitä näitä

Myrskyn jälkeen …

Jos Oulussa oli lumeton joulu, niin Lapissa on hyvin luminen vuodenvaihde! Täällä riittää lunta. Laduille ja pihoille, teille ja metsiin.

Meidän voimapuu kesti myräkän hievahtamattakaan, mutta tontin laidalla oli muutama pienempi puu oli kaatunut. Ja jo tullessamme korkeat hanget olivat saaneet muutaman sentin lisää lunta.

Nykyisin mökin tienhoitokunnan ostama palvelu on priimaa, eikä tarvitse meidänkään eilisen kaltaisen myrskyn ja yöhön jatkuneen lumisateen jälkeen odotella puolille päivin, että pääsisi täältä mökkitien perältä Jäämerentielle (= Ivalontie/nelostie). Joskus on ollut sellainenkin aika että on pitänyt odotella  (ks. läh. Kliks)

Eikä minun tarvinnut odotella, että saisin auton kaivettua lumen alta, – ehei: Pehtoori ehti aamulla ennen minua ulos, aloitti melkein päivän kestäneen linkouksen, kolaamisen, harjaamisen ja siinä ohessa kantoi minulle sukset liiteristä auton takakonttiin, jotta pääsin sujuvasti lähtemään Laanilaan ja sieltä ladulle! Arvostin!

Pääsin ladulle! Kymmenkunta astetta pakkasta, latukoneet olivat ajelleet Prospektorin lenkin ja oli aamupäivän hiljainen, sininen hetki! Olipa taas aika olla kiitollinen, syvästi rauhassa.

Meillä kävi täällä kuusi düsseldorfilaista vierasta: kolme nuorehkoa (alle 40 v. ?)  pariskuntaa, joilta oli eilinen lento Saksaan peruttu, ja niinpä he majoittuivat tässä meidän mökkitien varrella olevassa vuokramökissä.

Päiväkävelyllään tupsahtivat pihallemme ja jäivät juttelemaan. Olivat olleet viikon Inarissa, nyt vuorokauden täällä. Olivat kiinnostuneita ”cottage-lifesta” ja näytimme meidän pihapiiriä. Rantasauna ja pulahduspaikka saivat ihastusta. Nilistä kyselivät ja kuvasivat sitä kuin isompaakin nähtävyyttä. Vanhempi, pienempi, ”hirsisempi” Tuulentupa kiehtoi enemmän kuin tämä uudempi (pian jo 20-vuotias tämäkin) Myötätuuli.

Nyt myrskyn jälkeen täällä on taas mieluista ja mukavaa. Ja melkein kaikki oleellinen on jo lumen alta esille kaivettu: Tuulensuojassa (= notskipaikka) on vielä lunta, mutta näkymä (ks. otsikkokuva) on niin veistoksellinen, ettei kiirettä, eikä juuri tarvettakaan vielä lapioida lumettomaksi.

Olisikohan se leffailta. West Side Story ja uuden neuleen aloitus? – Joululeffoja katselin ennätysmäärän = kolme, joten nyt jotain ihan muuta, toivottavasti laadukkaampaa. ”Alkuperäisen olen nähnyt joskus teinivuosina, siis aika vasta, mutta josko nyt tämä Spielbergin kehuttu versio?

Lappi Mökkielämää

Ehdittiin ennen Hannesta

Liikennetiedote 27.12.2025 klo 7.40 – 15.00

Oulu – Kemi +3,5 C
mustaa, rajattomasti mustaa, märkää, kiiltävää, ei liukasta, sivutuulta, ei juurikaan liikennettä
Kemi – Rovaniemi +2,5 C
siniharmaata, alkavaa tihkua, vastaantulevaa liikennettä, jonossa ajamista,
Rovaniemi – Luoston risteys +1,0 C
harmaata, tuulista, paakkuuntunutta lunta, ajorata kaventunut lumen vuoksi, liikennettä ryppäinä, rekkojakin
Luoston risteys – Mökkipiha +1,0 C
valkoista, ja pimenevää, enimmäkseen aurattua tietä, satunnaisia vastaantulijoita, ei ohitettavia, kauniita, kauniita taipaleita, lumisia taipaleita

Oli oltava hereillä, tavallistakin tarkempana, säädeltävä vauhtia, huolellisesti ajeltava, muistutellen toisillemme, ettei meillä ole mihinkään kiirettä! Kovin monta kertaa ei olla näin kauan mökkimatkaan käytetty: 7 ½ tuntia (3 pysähdystä, ja yksi niistä Sodankylän (hienosti uusitussa) K-Supermarketissa. Kesäkelillä yhdellä pysähdyksellä menee 5½ tuntia.

Pehtoorilla onneksi silmäleikkaus (sekä kaihi että linss) tehtynä jo elokuussa, joten nyt näkökyky vaativissakin olosuhteissa riittävän hyvä. Ja minullakin (taas) rillien kaukonäön parantamiseksi linssit vaihdettuna, joten hyvin nähtiin molemmat.

Ja ehdimme kuin ehdimmekin mökkipihaan ennen kuin pelottavaksi kuvailtu Hannes-myrsky ehti pahemmin häiritä. Toki lumitöitä tehdessä oli aika tymäkkä keli ja metsän reunassa pakahti pari kertaa siten, että alkukesällä on (taas) tuulenkaatoja raivattavaksi.

Nyt vähän vaikuttaa siltä, että toistuvasti (= toinen kerta peräjälkeen 🙂 ) tullaan mökille myrskyn saattelemana.

Hyvä kuitenkin, että tultiin.

⁸

Hautausmailla Isovanhemmuus Vanhemmuus

Mietteet tulevassa ja menneessä

Joulurauhaa on ollut – tänään erityisesti.  Olemme kaksin.  Eilen aamubrunssin jälkeen Tyär perheineen siirtyi miehensä vanhempien luo, ja Emmiliini toisenkin mummin/mummun iloksi muutamaksi päiväksi.

 

Mutta onneksi me näemme pian uudelleen: minua odottaa helmikuussa tärkeä tehtävä Järvenpäässä! Näillä näkymin onnenpäivät ovat helmikuun puolivälissä: Emmiliinistä tulee isosisko ja mummi saa olla kaverina kun vanhemmat ovat perheenlisäystä ”hakemassa”. 🧡🧡🧡🧡

~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään me olimme Pehtoorin kanssa kaksistaan aamukahvin ääressä ja mietimme, josko lähdettäisiin – jo tänään – pohjoiseen mökille.

Ajateltiin, että ennen ennustettua lumimyrskyä ehtisimme perille… Todettiin kuitenkin, että hoppu tulisi pakatessa, joulua purkaessa, eikä ulkoilemaan ehdittäisi … Siispä siirrettiin lähtemistä tulevaan. Eihän meillä kiire, ei meillä enää minnekään.

Mutta ulos! Sinne halusin, sinne lähdin. Ja tänäänkin kuten monta kertaa viime päivinä kulkuni vei lopulta hautausmaalle: siellä oli tänään ihmeellinen valo. Ja helpompi olo kuin ennen joulua.

Tänään paistoi aurinkokin. Kävelin kauan…

 

 

Joulu

Omassa joulukuplassa

Merkillisessä joulukuplassa ollaan elelty muutama päivä.

Erilainen joulu. Todella. Vähän olen hukassa tässä ”kahden jouluaaton”,  ja näissä laajennetun perheen päivissä.

Kummallista, että olen unohtanut kameran (otsikkokuvassa yksi vanhasta korttikuvasarjastani), vaikka on joulu, vaikka on ollut kaksi, mitä mahtavinta ja ihaninta pikkutyttöä (Eepi 7 v. ja Emmiliini 2½ v.) ilonamme. Eepi jäi eiliseltä koko päivä vierailulta yöksikin, mikä oli minusta tavattoman mukavaa. Tänään kun kävin viemässä tytön äidilleen, oli minulla jo pala kurkussa.

Muutakin ikävää sitten heti sen jälkeen, sitä ikävää ja surua, joka on kevättalvesta asti jäytänyt, on nyt taas, ja juuri näin joulun aikaan, melkein kipuna läsnä. Mutta sitten jostain kuuluu, mummmmiiiii… ja on taas hyvä joulu!

Ruokaa olen tehnyt viime päivät aika intensiivisesti, monenlaista. Ja kun ruokapöydässämme on nyt ollut monenlaista ruokavaliota ja kun haluaisin, että kaikilla olisi hyvää syötävää, on se vaatinut vähän säätämistä, eikä niin vähänkään. Mutta eihän sellainen minua haittaa… Kunhan kaikki rakkaat ovat olleet täällä.

Isovanhemmuus Joulu

Jouluaatto takana ja edessä

”Ensimmäinen” jouluaatto, siis meidän perheen tämän vuoden ensimmäinen jouluaatto on vietetty.

Eilen kolmen sukupolven kesken olimme koolla. Söimme yhdessä, välillä jaettiin lahjoja, jotka arvailujen perusteella olivat tuoneet tontut, mutta osa oli myös lasten mielestä vanhempien tai isovanhempien hankkimia: vaatteita, legoja ja herkkuja! Ja mikä helpotus minulle, kun R:lle tekemäni Seela-neule oli sopiva ja toiveiden mukainen, kauniin Miniän yllä oikein kaunis neule. Taisi olla 23. islanninneuleeni, – ja ehdottomasti vaikein ja isotöisin. Purin enemmän kuin yhtäkään villapaitaa tätä ennen, ja silti jäi virheitä, mutta heppahommissa kuulemma menee oikein hyvin. Ja on lämmin!! Kirjoneuleen vuoksi vähintään kaksinkertainen!

Ja ruokakin maistui. Meille perinteistä se oli, ja kaikki saivat mieluistaan, ruokavalioonsa sopivaa juhlaruokaa, ja ruokaa oli riittävästi. Muutama hyvä viini ja me kaikki olimme tyytyväisiä.

Parasta minusta oli katsella serkusten yhdessäoloa ja touhuamista. Oi, että. Eilen jopa tuntui jouluaatolta (ilman joulurauhan julistusta ja hautuumaalla käyntiä), tänään ei todellakaan ole tuntunut joulupäivältä.

Mutta ei tämä perhejoulu meilläkään suinkaan ole vielä ohi. Toki tänään olemme viettäneet päivän Pehtoorin kanssa kaksin, mutta huomenna muonavahvuus on taas isompi.

”Maa ei ole ollut kovinkaan kaunis”, vähäisetkin lumet ovat sulaneet, jäätyneet, mutta taivas tänään sitäkin kauniimpi, värikäs, tunnelmallinen. Valkea joulu jäänee saamatta, mutta jouluviikkoa eletään joulumielellä.

Isovanhemmuus Joulu

Lapset tekevät joulun

Perhe on lähellä, kaikki terveenä ja meillä on jo joulu.

Koululaiset tulivat jo iltapäivällä iloksemme. Tehtiin piparkakkutalo, tai siis lapset ja Pehtoori tekivät. Minä viimeistelin maiseman tekoälyn avulla.

Saatiin talo parahiksi valmiiksi kun heidän oli aika lähteä töistä päässeen isänsä kanssa kotiin, ja heti kohta järvenpääläiset saapuivatkin perille. Emmiliinikin oli hyvin pärjännyt koko päivän kestäneen monen sadan kilometrin matkan. Eikä ollut mitään vaikeuksia heittäytyä mummilaan joulun viettoon.  Joulukalenterista (ks. otsikko/kalenterikuva 19) E:lla oli monta pussia avaamatta ja kaikki mummilan tontut katsomatta.

Tänään menu aika vaatimaton: puikulamuusia, runsas salaatti ja Jouluinen uunilohi. Harmittaa, etten kameraa sitä varten etsinyt esille. Se oli jouluisen näköinen ja värikäs, eikä maistunut sille tavalliselle uunilohelle. Harissa, rosmariini ja sitrus tekivät siitä jotenkin itämaisen, mutta sopivasti. Helppo ja nopea. Ei ehkä ihan joulupöydän juhlakala, mutta joulunaikaan oikein sopiva.

Meidän huominen oma ”jouluaatto” vietetään aika lailla perinteisesti, –  mutta jotain hyvin tärkeää puuttuu: ensimmäinen joulu ilman sisarta koskee kovasti. Siksikin on tavattoman merkityksellistä ja lohdullista, että lapset lapsineen ovat täällä. Pienten ja vähän isompienkin kanssa suru jää taustalle, vaikka varmasti me kaikki – ehkä Emmiliiniä lukuunottamtta – yhdessä kaivataan. Minä kaipaan hyvin paljon.