Niitä näitä

Sijaistoimintoja

Että ihminen voi saada paljon aikaiseksi kun välttelee jonkun tekemistä. Siis: tarkoitus oli lukea väitöskirja loppuun ja tehdä paperia lauantaiksi ja kuinka siisti minun vaatekaappini tänään onkaan! kuinka hyvää ruoka perhe saikaan! Miten paljon erikoispyykkiä onkaan hoideltu! Miten hienon lenkin teinkään kylmän pohjoistuulen puhaltaessa! Kuinka monia rästisähköposteja onkaan tullut kirjoiteltua! Ei mikään turha päivä tänään!
Niitä näitä

Erilaista olemista

Pehtoorin kanssa kutosta tuunattu ja annettu myyntiin. Uudet naapurit haussa … Esikoisella alkaa pääsykoe lähestyä, pientä kireyttä, mutta lukeminen ei ainakaan ole yhtään vähentynyt. Eikä kuopuksella laiskottelu. Että osaa nuori mies nauttia ”völläilystä”.
Minäpä lähden tästä nyt Toscanaan… Asema-aukion ristoranteen syömään ja parantamaan maailmaa parin ystävän kanssa…
Niitä näitä

Ei!

Miksen opi sanomaan ´ei´: en ehdi, en osaa, en halua, en voi. Jos olisin keväällä pari kertaa osannut sen sanoa oikeaan aikaan, minun ei olisi tarvinnut tulla pois pohjoisesta, eikä olisi tarvinnut lukea ja kirjoittaa lauantaita varten. Lukea pitää vielä paljon, kirjoittaa ja harjoitella esiintymistä vielä enemmän. Aamupäivä pidettiin PR:n kanssa palaveria ja kyllä jo uskon että dialogi saadaan sujumaan, mutta miksi minä tätä teen?! Koska en osaa sanoa ei! Niinpä minä sitten menen lauantaina lähetysjuhlille puhumaan ja väitökseen arvostelulautakuntaan ja karonkkaan ja … Koska en osaa vieläkään sanoa ei!
Lappi

Miksi huomenna Ouluun?

Onhan kuukkelilla ruma ääni. Sitä kuuntelin ja mietin nuotiopaikalla taukoa pitäessä. Mietin samalla, että ei siitä ole kuin neljä vuotta kun palkintolaatan saatuamme oikein lehtihaastattelussa sanoimme yhteen ääneen, että me mitään mökkiä tarvita tai laiteta, riittää kun pidetään kodista ja sen pihasta huolta. Nautitaan kun on kerran saatu piha priimakuntoon ja taloremonttikin tulossa …

Ei pitäisi mennä sanomaan. Talo on remontoitu, ja laajennettukin, rempattu vähän vanhaa mökkiä ja tehty uusi mökki. Ja nyt on sitten kolme päivää laitettu mökin pihapiiriä … eikä se oikeastaan edes ollut huonossa kunnossa, kunhan vielä trimmattiin. Ja jo nyt riepoo kun huomenna pitää lähteä täältä, …

Ollaanhan me nautittu, tässä vain hommailtu. Työleiri numero kuustoista tai jotakin… Tänään on ollut hieno sää. Ihan tyven. Melko lämmin (+ 14 C). Aurinkoa illansuuhun asti. Teinit kuleksineet, höpötelleet, käyneet välillä syömässä. Ajelleet, näyttäneet uudelle kaverille paikkoja. Yritän pitää hyvin, jotta tulevat toistekin.

Lappi

Kaarisilta ja lahjapuu

”Jos haluat olla onnellinen päivän, ota humala!
Jos haluat olla onnellinen vuoden, rakastu!
Jos haluat olla onnellinen elämäsi, istuta puu!”
Tai miten se kiinalainen sananlasku meneekään…
Olen tänään istuttanut puun. Itse asiassa kolme puuta. Sain työkavereilta puolivuosisataislahjaksi puun. Kävimme tänään kylmässä aamussa Ivalon Taimituvalta valitsemassa pihlajan. Pitkän harkinnan jälkeen pihlaja. Se on kaunis ympäri vuoden ja pitäisi pärjätä näillä raukoilla rajoilla. Ostimme lahjapuulle kaveriksi kaksi pihlajaa ja soraiseen maahan ne istutin.

Samaan aikaan pehtoori teki siltaa (= Jätkän tuikku, vrt. Rovaniemen jätkänkynttilä) ja pitkospuita.

Illalla tulivat teinit. Kavereineen. Ei enää ole hiljaista ruokapöydässä. Hyvä niin. Oikein hyvä.

Lappi

Mökkiläinen – melkein paikallinen

Olen päässyt piireihin: mökin lähikaupan ikiaikaisena asiakkaana saan ”paikallisten” alennuksen! Alennus koskee vain tiettyjä arkiaineita (perunoita, tiskiainetta, työhanskoja ja tulitikkuja) mutta ei turistitavaroita (kosteusvoidetta, siideriä, savuporoleikettä). Noita kaikkia tänään kuitenkin tarvittiin. Päivä mennyt pihapiiriä ja varastoja siivotessa ja järjestellessä, pehtoori on tehnyt puron ylittävää siltaa. Helpottaa talvella veden hakua…

Nieriää savustettiin, nautittiin tsatsikia sen kanssa ja teineille soiteltiin. Semmoista seesteistä.

Lappi

Keskiviikkoiltapäivä?

Puoleltapäivin oltiin aurinkoisella Hangasojalla. Pyörät esiin liiteristä ja poljettiin Saariselälle. Riekonlinnassa eikä juuri muuallakaan ollut kuin me. Mentiin syömään. Semmoista ei ole täällä paljon tehty: syöty ulkona. Eikä ole paljon keskiviikkoiltapäivisin muutenkaan oltu kaksistaan, eikä kesäkuun alussa Lapissa, eikä aurinkoisessa sääskettömässä keväisessä (koivuissa juuri ja juuri hiirenkorvat) luonnossa Napapiirin pohjoispuolella. Olisi kannattanut – oli sen verran hieno iltapäivä.
Niitä näitä

Levollista – vihdoin

Isäni yksi usein toistama juttu oli ”Ei ihminen nuorena tiedä, kuinka vanhana on mukavaa”. Tänä aamuna sovelsin sitä ”Ei ihminen nuorena tiedä, kuinka ihana on kun saa nukuttua hyvät, levolliset, täyspitkät yöunet”. On levollinen olo.
Aika usein lähden lukukauden loputtua, kesäkuun ekaksi viikoksi arkistoreissulle Helsinkiin. Tänä vuonna en: huomenna lähdemme pehtoorin kanssa Hangasojalle. Ei ihan töittä sinnekään, mutta ihana lähteä.