Nyt on hyvä mieli.
Paras työ, tehty työ.
Paistinkääntäjien Kapituli on jo hyvässä vauhdissa.
Seminaari [minun osuuteni tapahtumajärjestelyistä] on ohi. Ja se meni hyvin. Luentoni sai kiitosta, oikeastaan aika paljon kiitosta. Ja olen kovin iloinen siitä että a) pysyin aikataulussa (liki minuutilleen) ja b) paikalla oli paljon väkeä, Pakkalan sali paljon enemmän kuin puolillaan (about 130-140 kuulijaa, muitakin kuin paistinkääntäjiä, oululaisia ”muuten vaan”), jihuu. Eikä kukaan nukahtanut. Pitkin iltaa kävivät kiittelemässä, tilaamassa puhumaan. 😉 Jihuu. Ja parasta oli ehkä se, että minustahan on kiva luennoida. Pitkästä aikaa sain sitä tehdä.
Bussiopastukset kaupunki-Nallikari ovat ohi; menivät hyvin.
Siihenhän sitten loppuivatkin minun vastuullani olleet järjestelyt.
Paljon olisi kerrottavaa, paljon kuvia, paljon fiiliksiä, mutta nyt – juuri, ihan äskettäin – kotiin palattua, ei jaksa kirjoitella, on levättävä, että huomenna taas jaksaa juhlia… mutta huomenna, viimeistään sunnuntaina kerron ruuista, jutuista… kaikesta.
Kiitos bussiopastustekstistä, olitpa saanut paljon asiaa kymmeneen minuuttiin! Oli varmasti hienoa istua kyydissä kuuntelemassa!
Tunnelmallisia ja paljonpuhuvia kuvia nuo kaksi viimeistä; tuli mieleen väistämättä Matti Salmisen laulama ”On hetki…” . Ystävien seurassa on mukava katsella kultareunaisia pilviä.
Toini Kymenlaaksosta, Kymijoen rannalta
Katri H., rankkaa supistamista kyllä jouduin tekemään. Tekstiä oli jossain vaiheessa yhdeksän sivua! Mutta just ja just tuon ehti kertoa.
Toini, hienosti tulkitsit kuvia, juuri noin se oli. 😉