Jos illallisella on 15 eri kastiketta, voisi luulla että makujen sekamelska on jo epämiellyttävä ja että ruokaa on niin paljon, että tulee huono olo. Mutta eihän se niin mennyt…
Eiliseltä illalliselta jäi mieleen monta hienoa makumuistoa, ei mitään, mikä ei olisi ollut hyvää, mutta jos joitakin on erikseen mainittava, niin sitten nämä: savusiikatahdas ja prosecco-sitruunahyytelö, tryffelillä ja ankanmaksalla maustettu maalaispatee karpalogeelin kera ja pääruoan entrecoten kanssa tarjotusta kuudesta!! eri kastikkeesta erityisesti klassinen, yksinkertaisuudessaan erinomainen, syvänmakuinen rosmariini-punaviinikastike ja hummeri-vaniljavoi, ui-jui… voitteko kuvitella: hummeri-vaniljavoi ja entrecote!
Jälkiruoasta, jota monet pitivät illan parhaana osana, minäkin pidin kovasti, mutta ”Seurahuoneen suklaakakku”, joka oli suklaafondantin ja mutakakun välimuoto, oli melkein jo liian tujua tai täyttävää, liian paksua – siis minun makuuni. Mutta eihän se vaatinut kuin pienen tuokion ja viisi!! eri kastiketta tuekseen ja myös jälkiruoka oli nautittu.
Minulla ei ollut isoa kameraa mukana illallisella, kun luulin, että Dinner Amical on cocktail-tyyppinen juttu, jolloin olisi ollut kuljettava, vaihdettava paikkaa, lautasen, lasin ja kameran kanssa. Siksi ei ole kuvaa tavattoman hienosta buffeepöydän esillepanosta. Siinä oli raaka-aineita (tai jotain niihin viittaavaa) joita sitten oli tarjottavissa ruuissa: hedelmiä, hiiliä, yrttejä, metsästä jäkälää, merenrannan kiviä…. kaunis oli.
Tilaisuus oli – toisin kuin yleensä kapituleissa – kuitenkin pöydissä-buffee-tapaan tehty. Tavallaan hyvä niinkin, ja meillä ”uutta ja vanhaa” pöytäseuraa, oikein mukavaa sellaista, joten ilta kului – tietysti – nopeasti. Ja keskustelu pyöri luonnollisesti ruoan ympärillä. 😉
Emme lähteneet enää jatkoille, vaan hyvissä ajoin vetäydyimme nukkumaan. Mistä aamulla toisiamme kovasti kehuimme. Hotellin aamiaispöytä ei meidän käynnistä juuri huventunut: kahvia, vähän hedelmiä, pari palaa juustoa ja sitten lähdimme lenkille. Naantalin ja Helsingin aamujen jälkeen vuorossa lenkki Lahdessa: Vesijärven rantaan kävelimme. Kaunis oli aamu. Kauniita ovat Lahdenkin puistot ja rannat.
Ja lämmintä edelleen.
Kävimme katsomassa myös Sibelius-talon, jossa on tämän iltainen Grand Dinner.
Aamulenkin jälkeen Sokokselta tuliaisia kotiin ja sittenhän olikin jo aika lounaalle.
Usein kapituleissa lounas on päivien ”helmi”. Tänä vuonna neljästä lounaspaikasta oli valittava mieleisensä kastikkeen perusteella. Olin valinnut meille samppanja-rapu-kastikke-paikan, mutta sinne oli enemmän halukkaita kuin paikkoja. Niinpä meidän lounaskin oli Seurahuoneella, missä myös eilinen Amical. Ja ei, ei lounaassakaan moitteen sijaa: tai noh, pientä huomautettavaa ehkä kuhan kypsyydestä, mutta muutoin ihan hurjan hyvä, ja sopivan kevyt kokonaisuus.
Eturuoka(härkäcarpaccio huhtasienillä ja valkoisella kotimaisella tryffelillä maustetun majoneesin, Kolatun kuttucheddar-juuston (uusi tuttavuus, josta pidin hyvin paljon) ja paahdettujen kapristen kanssa oli parasta mitä olen piiiiitkään aikaan syönyt. Sitä ei ollut paljon, mitä voi pitää hyvänä asiana.
Pääruokakin minun makumaailmaani erinomaisen sopivaa…
Kampasimpukkamoussea, kuhaa, maa-artisokkapyreetä, fenkoli-voikastiketta. … Hmmmm.
Ja jälkiruoka ei pettänyt, ja nyt ei ollut liian raskas.
Lakriksifudgea! Ja sitruunaa.
Katarri minulla? Eipä ole muistunut mieleen näiden äärellä eikä näiden jälkeen.
Nyt on kohtalon hetki: iltapuku esiin! Toivottavasti mahtuu päälle.
Kohta lähdemme Grand Dinnerille!