Tietotekniikka on ihmeellistä. Huomasin – taas kerran – unohtaneeni työkoneelle power pointin, joka oli tarkoitus ottaa kotiin mukaan. Huomenna aamukahdeksalta kun on luennon pito, joten olisi hyvä kerrata juttu vielä. Tarvitseeko ajella Linnanmaalle? Ei, ei tarvi. VPN-yhteys tästä kotisorvista duunisorviin ja sieltä ”imuttaminen” kotiin. Helppo homma (valitettavasti homma ei toimi töistä kotikoneelle, mutta onhan minulla sellaiseenkin tilanteeseen keinot ks.).
Ja sitten olen tässä viikon, parin aikana varaillut meille Ranskan reissua varten majapaikkoja (ollaan yötä Strasbourgissa, Reimsissa ja Colmarissa) ja tuosta vaan surffaillut. Tosin Strasbourgin varaukset olleet vähän ongelmallisia: miksikö? No tietysti – tietysti – siellä on juuri yhtä aikaa meidän kanssamme Europarlamentin istuntoviikko. Arvatkaapas, mitä se merkitsee hotellihinnoille? Liki kaksinkertaistumista. No varaukset on tehty, ja pehtoori oli päivällä tarkistellut Visa-tilin velotuksia. Ja hups: olivat veloittaneet tuplahinnan. Ja mitä tekevät pehtoori ja juniori päivällä kotosalla? Yrittävät pankin ja Ebookersin kautta saada asian korjattua, mutta kun ei simahtanut, niin ei muuta kuin Googlen ”translaattori” käyntiin ja kirjoittavat Strasbourgiin kirjeen, jotta euroja olisi palauteltava. Ja kun tuossa illansuussa istuttiin ruokapöydässä, Hotel Hannongin respasta soittivat että sori, tuplaperintä on tosiaan tapahtunut, palauttelemme rahat. Kuinka kauan tähän kaikkeen olisi kulunut vanhalla matkatoimisto-kirje-kirjeenvaihto-pankkisiirto-aikakaudella? Kauan!
Tänään töihin soitti opiskelija arkistosta, jossa oli tekemässä kandityötään: ja niin me koneiden ääressä, eri puolilla kaupunkia selasimme arkistoluetteloita ja etsimme lisämatskua: joskus muinoin tämä olisi vaatinut meetinkiä arkistolle, materiaalien tilaamista makasiineista ja kaikenlaista muuta ajankulunkia. Mutta eipä tarvi enää kun on arkistoluettelot aineistokuvauksineen netissä. Hyvä juttu!
