Aika loppui kesken. Se loppui kesken sekä erikseen arkistossa että yleensä Helsingissä.
Kalliiksi tulee arkistotyöskentely periferiatutkijalle. Ensinnäkin arkistojen aukioloaikoja on supistettu. Kauan eläköön valtion säästöohjelma! Toista se oli esim. paikallishistorioitsijan jo taakse jääneellä urallani, jolloin 11 tuntia putkeen yliopistonkirjastossa tai Kansallisarkistossa oli ihan normi juttu. Toiseksi aineiston tallentaminen digikuvaamalla on kielletty. Tämä ei tosin koske kaikkia aineistoja, mutta koskee mm. niitä, joita minä nyt olin tutkimassa. Kolmanneksi ilman erillislupaa (josta vaatimuksesta ei esimerkiksi nettisivulla kerrota mitään) otettavien kopioiden (, joita et saa itse ottaa, vaan sinun on tilattava palvelu ja saat kopiot myöhemmin postissa,) määrä on rajallinen ja niiden rajallistenkin hinta on tuhottoman tyyris. Siis ensin teet matkan, joka maksaa, samoin kuin tekee majoittuminenkin (onneksi tähän virkani puolesta ainakin tänä vuonna määräraha), ja sitten saat olla arkistossa vajaan työpäivän tai pari, mutta vajaita kuitenkin, tuplasti olisi voinut niitä juttuja tänäänkin lukea. Sormenpäät hellinä naputtelet läppäriin muistiinpanoja kun samalla selaat ja etsit aineistosta sitä, mikä on tärkeää, mikä on muistiinpantavan väärtiä. Tein sen minkä pystyin, ja sitten minut vain heitettiin ulos.
Kun en neljän jälkeen voinut enää tutkimusta edistää ja kone Ouluun lähti vasta kahdeksan jälkeen ajattelin, että hyvä on, minä nautin Helsingistä ja harrastan: ajattelin syödä hyvin ja ajattelin käveleskellä torilla ja Kaivopuiston rannassa ja kuvata kaunista, elokuista Helsinkiä. Kuvata torilla kulkevia turisteja (joita ainakin näiden parin päivän perusteella näytti olevan paljon, varsinkin espanjalaisia), Senaatintoria, jugend-talojen fasadeja, meren välkettä ja puistojen istutuksia. Montakos kuvaa otin? En ainuttakaan!
Kun ensin sain päätettyä, mihin menen syömään, olin jo yli puoli tuntia kävellyt ristiin rastiin osaamatta päättää ja sitten annoin jotenkin helposti periksi ja menin italialaiseen (Carlito´s ), joka oli pettymys. Kun sain laskun ja olin valmis heittäytymään kuvaajaksi, alkoi sataa jotensakin reippaasti. Kirosinko? Ja reippaasti sitäkin!
Ei muuta kuin remontin takia sekavalle Stockalle. Pieniä tuliaisia perheelle. Sateeseen siuvaantuneena ajattelin, että lähdenpä ajoissa lentokentälle – kun Oulun lennotkin lähtevät nyt terminaalista 2, menen Wine and Fly -viinibaariin ja nautin lasillisen shampanjaa tai hyvän amaronen, joita siellä on joskus näkynyt olevan tarjolla, ja siinä nautiskellessa hoitelen läppärillä opiskelijapostin ja muun postin… ja mitenkäs kävi. Aika loppui. Eli baari suljettiin seitsemän jälkeen.
No jotain hyvääkin. Pehtoori oli vastassa. Ja nuoriso kotona kun tulin. Mitäpä sitä muuta…