Niitä näitä

Se on kyllä jännä juttu!

Miksi usein on taisteltava itsensä kanssa. Lähtisikö lenkille vai ei? Miksi ei? Tänäänkin kymmenenmiljoonaa (noin!) syytä, joilla koetin vältellä lenkille lähtöä, mutta kannattiko? Ei. Lenkki oli sittenkin, kuten yleensäkin, huippujuttu. Mikä siinä on niin vaikeaa? Siis lähtemisessä.

Nuoskalumi natisi kenkien alla, melkein eteläinen, melkein lämmin tuuli merenrannassa. Paljon kuvattavaa. Vaikka pilvinen, tylsältä näyttävä sää olikin. Ilmassa väreili kevät, jossain tuulen ”sisällä”.  1½ tuntia humahti. Koko päivä humahti. Jännä juttu (Pasila).

Tein Amerikan (valkosuklaa)muffineja – ja sisilialaista miekkakalaa. Reseptiikkaa ja NYCin reissun kuvia työstän julkaistavaksi. Josko huomenissa?

Yleinen

Perjantai – ihan selvästi

valdifalcoPerjantai 13. päivä. Tilipäivä. Tiukkatahtinen työpäivä. Nyt on ilta, levollinen ilta.

Nuoret tulevat ja  menevät: yksin, tyttöystävän kanssa, poikaystävän hakiessa, tulevat ja menevät. Pehtoorin kanssa katselemme ja kuulostelemme.

Mietimme, mitä tehtäisiin huomenna? Kutsuttaisiinko ruokavieraita, lähtisikö joku meidän kanssamme  kaupungille syömään vai urheiltaisiinko ja vietettäisiin reipashenkistä, terveysvaikutteista  viikonloppua ilman rasvaa ja viiniä, ilman sokeria ja muita turhuuksia.

Näitä miettiessä nautimme viinistä, löydöstä itse asiasa. Ei ole ihan edullinen (15 euroa), mutta on hyvää, pimenevään iltaan sopivaa toscanalaista viiniä. Tuoksuu tummalle suklaalle, maistuu samettiselle, maistuu kirsikoille. Sopi äsken ruoalla pihville, nyt lasin pohjalla viimeiset tilkat maistuvat ihan jälkiruokana. Valdifalco Italiasta, prego!

Historiaa Yliopistoelämää

Päivä pulkassa

Oikeastaan luento pulkassa. Pohjoinen paikallishistoria -luento on onnellisesti (? toivottavasti myös opiskelijoiden mielestä!) ohi. Minusta tämänvuotinen luentoporukka oli hyvä. Ja minustahan on mukava luennoida. No, silti mukava kun urakka on ohi.

Mistä sanonta ”päivä on pulkassa” tulee? Sillä on juurensa isäntä-torppari (renki) -työsuhteessa. Kuvan mukaisessa puukapulassa = pulkassa oli kaksi osaa, toinen isännällä, toinen torpparilla. Kun päivän työt (taksvärkki) oli tehty veisti talollinen torpparinsa ja omaan palikkaansa loven merkiksi tehdystä työstä. Pulkkapalikka oli siis eräänlainen työkalenteri tai kellokortti: pulkkaan merkittiin päivän työt. Merkkien piti palkanmaksun tai työvuoden lopuksi olla yhteneväiset.

Nyt voin merkitä tämän lukukauden luennon omaan pulkkaani, homma hoidettu. Palautetta odotellessa…

paivapulkka

Valokuvatorstai

Valokuvatorstai: Mieli kuvittaa…

Tämän viikon haaste on vaihteeksi sitaatti: ”Mieli kuvittaa – mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:”
(Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44))

Viimeisellä rannalla, lokki Joonatan, lähdön tunnelmaa, riisutut muistot…

Tässä kuvassa ne kaikki.

Lokki Joonatan viimeisellä rannalla

(Klikkaamalla suurenee.)

Niitä näitä

Liian nuori? :)

Valokuvauskurssin kahvitauon aikana hoksasin Oulu-opistolla nuoria, jotka tekivät jotain haastattelututkimusta. Heillä oli opiston käytävillä haastattelupisteitä, ja niiden edessä lappuja ”Yli 50-vuotias, käytä muutama minuutti ja osallistu haastatteluun. Ilmainen kahvilippu kaikille osallistujille.”  Haastateltaviksi halukkaita ei selvästikään ollut tarpeeksi, koska nuoret pyydystivät ohikulkijoita ”Hei, voisitteko auttaa… osallistuisitteko? … vastaisitteko muutamaan kysymykseen.”  He eivät pysäyttäneet minua. Eivät houkutelleet vaikka menin yhteensä neljä kertaa heidän ohitseen! Mitä tämä merkitsee? Ainoa mahdollinen tulkinta on, että eivät uskoneet minun olevan tarpeeksi vanha! Muita tulkintoja en halua kuulla. Tämän päivän anti oli nyt tässä 🙂 .

Valokuvaus

Luontokuvia?

Huomisen valokuvauskurssin läksykuvia valitsen. Ja valmistelen Pohjoisen paikallishistorian palauteluentoa torstaiksi.

Valokuvauskurssin sivulla huomisen kohdalla lukee: ”Luontokuvausteema jatkuu, maisemakuvaus. Loman kuvien katselua ja arviointia.”
Ei ole viime lomaviikolta paljon perinteisiä maisemakuvia valittavana. Pilvenpiirtäjät voivat kyllä muodostaa maiseman, mutta kun pitäisi olla samalla luontokuvia. Manhattanin kuvista ei juuri luontokuvia esitellä!

EMpire State BUildingistä etelään 4.3. Etualalla Flatiron Building ("silitysrauta" vuodelta 1902).

Taidan viedä kurssille otoksia viime kevään lomaviikolta Lapista… (klikkaamalla suurenevat)

Aurinko Iisakkipäällä huhtikuussa 2008

On maisemaa. On luontoa. Noista kuvista taidan laittaa luennon Power Point -diojen taustatkin. Onhan pohjoista…

kimmel

Yliopistoelämää

Back to school!

Työ on ihmiselle hyväksi. Ainakin minulle. Ja hyväksi on sekin, että loman jälkeen töihin mentyä joku sanoo, ”hyvä että oot jo täällä. Tarvin sua.”

Iso osa päivästä kulunut (ja jatkuu vielä pitkään) luentosarjan harjoitustöitä, esseitä ja hakemuksia lukiessa ja arvostellessa. Välillä ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Suunnilleen joka ikinen opiskelija on kirjannut harkkoihinsa jotakin sellaista epäolennaista, jonka olen puolihuolimattomasti, keventääkseni, anekdoottina tai provosoidakseni luennolla paukaissut. Ne on jääneet mieleen. Kaikilla. Isolle osalle on onneksi jäänyt mieleen asiaankin.

Jetlag ei juurikaan vaivaa: sen pitäisi tuntua lännestä itään lentäen pahempana kuin esim. Suomesta pois, länteen päin, siis vaikka Nyciin lentäessä, mutta minä olen ennenkin pitkien lentojen jälkeen (Thaimaa, Kiina, New York) hoksannut, että minuun ei tämä sääntö päde. Johtuuko se siitä, etten nytkään viikon aikana ehtinyt tottua uuteen aikajärjestykseen, että viikosta jäi rutkasti univelkaa, jonka olen nyt parina kotiyönä kuitannut? Tiedä häntä. Univelasta huolimatta tänään töissä oli virtaa, ja olo lomasta levännyt.

Niitä näitä

New Yorkin ”memoralia”

Blogitekstejä oikolukiessa ja julkaistavaksi kelpaavia kuvia valitessa olen samalla järjestellyt kuluneen lomaviikon muistoja muistioksi ja tunnelmia talteen, … Ehkäpä jollekin lähtevälle vinkiksikin…

(New  Yorkin postauksiin olen liitellyt kuvia. Rullaile alaspäin ja katsele maistiaiset kuvapaketista. Matkasivun julkistanen vasta ensi viikonloppuna. Taas työt tulevat häiritsemään harrastuksia. Niin ja klikkaamalla kuvat suurenevat. )

Satunnaisen matkailijan pintahuomioita viikon matkalta New Yorkissa:

  1. Museoissa, kassoilla, takseissa, nähtävyyksillä ei olla kuultukaan ystävällisestä asiakaspalvelusta. Yleensä ainakaan.
  2. Metrolla kulkeminen on helppoa, edullista, nopeaa, turvallista (ainakin siltä tuntui).
  3. Taksikyyti on helppoa, edullista, nopeaa, turvallista (ainakin siltä tuntui).
  4. Edellisistä huolimatta askelmittariin tulee viikossa hyvinkin 50 kilometriä. Ja joka askelella näet jotain uutta, erilaista, – aistit ennenkokematonta.
  5. Manhattanilla ei ole ruokakauppoja. Siellä on kemppari/kioski/apteekki-putiikkeja (mm. Duane Reade) joka korttelissa, mutta ei tavallisia Siwoja tai K-kauppoja.
  6. Museokaupat ovat parempia kuin missään.
  7. Kaikesta varoitetaan koko ajan: ”lattia on liukas”, ”kahvi on kuumaa”,  ”tee jono”, ”tämä tuote vaarantaa terveytesi”, … Paras varoituskyltti joka nähtiin oli ”Älä edes kuvittele parkkeeraavasi tähän”.
  8. Poikkea 5 th Avenuelta edes vähän. Manhattankin on paljon muuta kuin hyvin toimeentulevien, pilvenpiirtäjien välissä kulkevien kiireisten työssäkäyvien kaupunki.
  9. New York (amerikkalaiset yleensäkään?) ei toivu syyskuun 11. päivästä vielä vuosikymmeniin.
  10. Bagelit on hyviä.
  11. Kertakäyttökulttuuri on suomalaisesta näkökulmasta käsittämätöntä. Viikossa teet jätesäkillisen roskaa – halusit tai et.
  12. Manhattanilla et erotu massasta, vaikka olisit pukeutunut miten tai vaikka olisit minkä värinen, kokoinen, ikäinen, pituinen … Manhattanilla on kaikkea jo ennestään. Sulaudut joukkoon yhtä lailla minkkiturkissa kuin verkkareissa.
  13. Jos sinulla on serkku (tai muu sukulainen/tuttava) joka asuu the Cityn ulkopuolella, nauti siitä. Päivä pois Manhattanilta avartaa kummasti maailmankuvaasi. Varsinkin jos serkun perhe vielä ajeluttaa ja opastaa koko päivän.
  14. Manhattanilla trendikkäätkin nuoret naiset käyttävät lenkkareita. (vrt. Rooma tai Milano, never!)
  15. Tuulipukuja ei käytä kukaan, farkkuja (nyt näyttivät lähes valkoiseksi kivipestyt olevan in, samoin villalegginsit ja paksut, mokkaiset saappaat) melkein kaikki.
  16. Isokokoisenkin on helppoa löytää vaatteita.  (vrt. Rooma tai Milano, ei todellakaan!)
  17. Empire State Building on nähtävyyksistä huipuin – minun mielestäni.
  18. Manhattanista sanotaan, että se on kaupunki joka ei koskaan nuku. Pitää paikkansa. Aamuyön tunteina liikenne hiljenee, – vähän.
  19. Hälytysajoneuvojen ääni kuuluu koko ajan jostakin.
  20. Maaliskuu New Yorkissa on hyvä loma-ajankohta, koska nähtävyyksille ei ole jonoja.
  21. Maaliskuu New Yorkissa ei ole hyvä, koska talvimyrsky voi yllättää.
  22. USA:n lippuja on joka paikassa. Paljon.
  23. Newyorkilaiset ovat valmiita maksamaan 12 dollaria päästäkseen luistelemaan tunniksi keskelle metropolia.
  24. Broadwaylle (ainakin Mamma Miaan) kannattaa varata liput etukäteen, jos on tietty päivä, jolloin haluaa teatteriin mennä.
  25. Nycissä ajetaan tolkuttoman suurilla maastureilla. V8-moottorit hyrrää, ja halpa bensa palaa!
  26. New York ei ole halpa kaupunki, mutta vaikka dollarin kurssi on nyt epäedullisempi eurooppalaisille kuin esim. vuosi sitten, siellä voi tehdä hyvinkin edullisia löytöjä.
  27. Kaupunki on täynnä delejä, hampurilaispaikkoja, ravintoloita, – roskaruokaa ja Michelin-ravintoloita riittää. Ja kaikkea siltä väliltä. Kaikista maailmankolkista.
  28. Matkaoppaisiin ja karttoihin kannattaa perehtyä etukäteen. Valita omat kiinnostuksen kohteensa; rajata ja valita. Kaikkea ei ehdi kuitenkaan.
Niitä näitä

Mikä maa, mikä aika?

Central Station

Matka New Yorkiin on ohi. Hieman viipyillen olo sopeutuu hiljaisuuteen, avaruuteen, maiseman mataluuteen, puihin, ihon puhtauteen. Lennolla jopa pari tuntia nukuttu, ja kotona päiväunet. Ehdittiin Oulun koneeseenkin, vaikka tiukkaa teki. Kaiken kaikkiaan matka Midtownista lentokentälle (nipin napin puoli tuntia, mutta kyllä taksari ajoikin lujaa!), turvatarkastukset (aivan eri löysät verrattuna viiden vuoden takaiseen), odottelu terminaali kasin hienoissa uusissa tiloissa (mm. oivallinen viinibaari, jossa saattoi ostaa maisteluannoksia mahdollisista tuliaisviineistä (toinen Niagaran alueelta, myös toinen Pinot Noir New Yorkin osavaltion alueelta), kolme varttia myöhässä lähtenyt lento New York – Helsinki, sujuivat hyvin.

Down town ESB:n 86. kerroksesta

Laukut on purettu, ja eka kertaa viikkoon olen saanut tehdä ruokaa (Dean & DeLucan mausteita jo testasin). Poikaa odottelen Leviltä tulevaksi. Visa-tili näyttää kovin tyhjältä, kameran muistikortti sen sijaan ihan täys (800 otosta, joista ehkä 100 kelvollista). Tämänkin postauksen kuvat suurenevat klikkaamalla.

Tänään illalla ei lähdetä Broadwaylle. Tänään nautitaan kotonaolosta, ja nukutaan pitkä yö!

Times Square Center

Niitä näitä

Back to Fineland!

Ei, ei otsikossa ole virhettä, vaikka tällä miniläppärillä kirjoittaessa niitä tuppaa tolkuttomasti tulemaankin. Fineland on lainaus yhdeltä taksikuskilta, joka tiesi, missä Fineland on.

Kone lähtee (toivottavasti ajallaan klo 17.45) J. F. Kennedyn kentältä, ja aamulla Suomen aikaa (aamuyöstä Amerikan aikaa) ollaan Hesassa ja huomenna näihin aikoihin jo Rantapellossa.

Hurjan hyvä viikko on kulunut nopeasti. Talvimyrsky ja Harjanteen iltapäiväpahoinvointi vähän kurjemmat jutut, ja kuopuksen ikävä tietysti vaivannut. Mutta muutoin hienosti on viikko tässä metropolissa sujunut. Matkalaukkujen ylipaino-ongelmia ei pitäisi olla (lennolla saa olla enää vain 23 kg, aiemmin 32 kg). Kuinka huomaavaista,  että hotellihuoneen vessassa on vaaka. Ostin poikkeuksellisen vähän ruokatarpeita ja vain yhden kirjan. Vaatteita meillä kaikilla naisilla on hankittuna, ja tuliaisia tietysti.

Tänään ehdimme vielä käydä NBC-studioilla. Conan O ’Brian on pahimmilleen lopettanut shownsa, mutta nähtiinpä, miten uutisia ja sarjoja tehdään..

Nyt kohti lentokenttää.

New Yorkin kirjeenvaihtajanne päättää raportin 5th Avenuelta tähän. Kuvia julkaisen varmaan jo sunnuntaina, joten pysykää linjoilla… Good bye, New York!