Ystävien saapuminen merkitsee ”pöytä on katettu”. On ilo laittaa ruokaa kun saapuu vieraita.
Klikkaamalla kuva suurenee. Käy kurkkaamassa, mitä saapuminen on muille Valokuvatorstaissa tuonut mieleen.
Vihertää
Kuten uudesta blogipohjan värityksestä huomaa, odottelen jo kevättä. Vihertäminen alkaa pienistä asioista: keittiön ruukkuyrttejä varten hankin tänään yrttimultaa ja siemenet ja etsin jo purkit valmiiksi. Ruohosipulia, basilikaa ja sitruunamelissaa ainakin. Eihän muutamaan purkkiin istutetut yrtit riitä kuin parin viikonlopun kesäruokaan, mutta idea onkin se, että kaupasta ja torilta ostetut yrttikimput käytetään ruoan valmistukseen ja sitten niistä omista viljelyksistä voi napsaista ruokien koristeluyrtit. Sipuli ja basilika koristaa suolaisia ruokia ja sitruunamelissa – ja ehkä minttukin tänä vuonna – koristavat mansikka-annoksia ja kermakakkuja mukavasti.
Kaupasta ostettua pientä ruukkua varten ostin – vihdoin – Sagaformin yrttipurkin. En vielä tiedä onko se hyvä, mutta katsotaan. Periaatteessa aika siisti ja kaunis, ainakin. Jos vielä toimii niin hyvä.
John vainoaa minua!
Tuulestatemmattu on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. John lähettelee blogin vieraskirjaan kehuviestejä. Johnin sadoista kommenteista esimerkkejä:
- Great work,webmaster,nice design!
- I bookmarked this guestbook. Thank you for good job!
- Great site. Good info
Myönnettäköön että itse kinuan Vieraskirjaan jotain merkkiä lukijoilta, – kiitos vain kaikista vieraskirjaan merkityistä ja postissa suoraan tulleista viesteistä, mutta tämä John – mister Roskaposti – lähettelee kommentteja about 50 vuorokaudessa. 99 prosenttisesti ne jäävät WordPressin (tämän blogini pohjalla olevan blogipohjan) roskasuotimeen, mutta aina kerran, pari päivässä näitä superlatiiveja pääsee läpikin. Miten saan ne loppumaan? Roskapostin tyhjentäminenkin alkaa käydä riesaksi!
Eikö Koivu jo palaisi lomalta ilahduttamaan älyllisillä ja monipuolisilla kommenteillaan? Eikö John voisi ottaa saittini pois bookmarkeistaan.. ? Osaako kukaan neuvoa, miten saan Johnille lähestymiskiellon?
Good grief! Hyvät surkeat!
Kotimatka
Klo 7.05 Hangasoja: Aurinko, lämpöasteita, lähdön tunnelmaa.
Pari tuntia myöhemmin Sattanen: Jäällä paljon pilkkijöitä etsimässä sopivaa paikkaa kairattavaksi. Edelleen aurinkoa.
Tiainen: Itärajalta nousevat pilvet. Sumustuu.
Ylinampa: Ensimmäinen tutka. Kiitokset edessä ajaneelle, jonka peesissä ymmärsin ajaa 80-rajoituspätkät rauhallisesti!
Vikajärvi: Oluenostajat huoltsikan pihassa.
Napapiiri: Yhtäaikaa joutsenten kanssa ylitettiin. Ne matkalla pohjoiseen päin, minä etelään.
Klo 11.11. Rovaniemi: Vartin tauko Shellillä. Ja matka jatkui tahtiin musiikin. Isolla.
Tervola: Ilmeisesti toinen tutka. Sumu ja liikenne aina vaan sakeampaa.
Kemi – Oulu: Poikkeuksellisen rauhallista liikennettä. Paljon mutta sujuvaa.
Klo 13.40 Rantapelto: Viikossa ei ole kevät juuri edennyt. Lämmintä mutta ei aurinkoa.
Aihki jää, miksen minä?
Katselen puronvarressa sulavia hankia, pohdin pehtoorin keralla, jääkö hän tänne pariksi vai viideksi päiväksi, mietin mökin pihapiirissä kasvavaa aihkia ja sitä, miten sekin pysyy paikallaan – aina, kuuntelen kun nuoret höpöttää silmin nähden täällä viihtyen, katselen räystäältä tippuvaa kevättä – ja totta vieköön! että joudun etsimään itselleni hyviä perusteita lähteä täältä huomenna pois. Kalenterin aukaisu ei houkuttele palaamaan, kuntosali ei ole magneetti, joka vetäisi Ouluun, hammaslääkäri vielä vähemmän, viikonloppuseminaaria ei edes kannattaisi mainita, – no lopultakin, … ehkä on muutama mukavakin juttu tiedossa, ja onhan tytär kotona. Viikon jälkeen on siis aika palata ”alas”, aika palata maalikyliin. Ja onhan nyt tiedossa monta uutta reissua tänne: helatorstai, juhannus, elokuun alku (?) ja loppu, ruskareissu…
Tänään näytti puoleen päivään asti pilviseltä, melkein synkältä. Sitten etelätuuli, kova etelätuuli vei pilvet, paljasti auringon. Mittari näytti kahdeksan astetta kun tultiin mäestä. Pehtoorin kanssa olemme ulkoilleet, nuoripari lähinnä viihtynyt. Keskenään. Kahdestaan. Lähes vuoden seurustelun jälkeenkin kukertavat ja toistensa kanssa koko ajan jaksavat olla… Jaksettiinko me? Siitä on NIIIIN kauan, ettei voi muistaa. Huomenna nuorenkin parin on täältä vaan lähdettävä. Hangasoja taas kerran hyvästeltävä.
Lomalauantai
Aurinkoa, liikkumista, pitkiä yöunia ja hyvin syömistä. Siinähän ne hyvän loman ainekset. Tänään täällä ihan kuin millä tahansa lomalla. Nytkin vielä + 6 C, ja auringonsäteet heijastuvat puiden latvoihin. Täällä bonuksena vielä piskuinen saunamme. Kaikki hyvin.
Pitkänäperjantaina kuuluu sataa räntää
Pitkänäperjantaina kuuluu sataa räntää. Ainakin täällä kuuluu. Minä tiedän, minulla on tästä asiasta noin neljännesvuosisadan (hui, kuulostaa aika paljolta, – siis koko ikäni ?? 🙂 ) kokemus. Melkein aina näillä leveysasteilla sataa pitkänäperjantaina räntää, ihan sama mihin aikaan keväästä pääsiäinen sattuu. Jotensakin puolet elämäni pääsiäisistä olen viettänyt näiden tuntureiden katveessa, joten kokemusta on.
Mutta tänään ei ole satanut. Minä olin varautunut sateeseen. Olin varautunut siihen, etten paljon ulkoile, hyvä jos jaksan kunnolla pukeutua. Ja miten on käynyt? Ei ole satanut räntää, ei.
Enimmäkseen ollaan kuitenkin oltu sisällä, varsinkin nuoret. Olen – vihdoin – järjestellyt 8000 kuvan digikuva-arkistojani ja laittanut hyvää (ainakin hyvin valkosipulista!) ruokaa. Sen, että lumitöitä (no vähän sentään satoi tänäänkin) tein ja kaupassa kävin ja ostin nuorille arpoja ”jos-voitatte-minut-on-otettava-mukaan-reissuun” -periaatteella, ikiaikainen täällä voimassa oleva sääntö. No nämä mokomat voittivat 15 euroa ja nyt on sitten lähteminen kylille tuhlaamaan voittorahat ja pelaamaan biljardia… Pitkänäperjantaina…? Ei auta: on etsittävä jotain säällistä ylleen ja lähdettävä.
Kiireetön kiirastorstai
Lumi/räntäsade hillitsee tekemistä. En ole tänään tehnyt oikeastaan mitään. Sellaistakin Lappi voi saada aikaiseksi. Jotta vaan ollaan.
Pehtoori on hiihtänyt, nuoret uurastaneet kun kauppareissun jälkeen jäivät Tunturihotelllille pelaamaan biljardia, sillä aikaa minä samoilin lenkillä. Aivan uusilla reiteillä, huh huh!
Olisko se nyt dvd-elokuvan paikka, vai Scrable nuorison kanssa tai lähtiskö lumitöihin? Kirja, lehti, kudin? Leipoisiko rahkakakun? Järjestelisikö kuvakansioita? Entäs takkatuli ja musiikkia? Hmm… Suuria Valintoja Tehtäväksi!
Valokuvatorstai: Violetti
Valokuvatorstaissa on haasteena hiljaisen viikon väri – violetti. Pääsiäispashassamme on tänä vuonna violettia (mustikkaa). Kuva suurenee (ei välttämättä parane 🙂 ) klikkaamalla ja mustikkapashan ohje on toissapäivän postauksessani.
Kaikille valokuvatorstailaisille aurinkoista ja hyvää pääsiäistä.
Pohjoisen uni
Nukuin kauan, pitkään, keskeytyksettä, levollisesti. Nukuin hyvin vaikka on valoa, vaikka kuu kasvaa koko ajan, on kohta jo täysi.
Täällä öinenkin valo on erilaista kuin kaupungissa; ei ole katuvaloja, eikä muitakaan kaupungin valoja, mutta silti on merkillisesti valoisampaa. Kimmeltävät hanget valaisevat, kuu on kirkkaampi. Tuntuu että ilma on puhtaampi, joten senkin vuoksi näkee ”läpi” paremmin. Pohjoisen valo tuo muistoja, vie murheita. Ja valosta huolimatta täällä nukkuu hyvin. Paremmin kuin missään muualla.
Stressiraja on Napapiirillä. Aamuheräilyt jäävät sen eteläpuolelle. Sen pohjoispuolella voi olla töitä – tällä kertaa niitä mukana hyvin vähän – mutta ne eivät häiritse unta. Täällä uni hellii, uni on lepoa, ei vain välttämätöntä voimavarojen tankkausta.
Eteläinen tuuli helli sekin. Mäessä viihdyin, etelätuuli ahavoitti, siivitti laskemista. Etelätuuli toi myös pehtoorin ja nuoret tänne. Minun on taas opittava antamaan tilaa … Opittava pois itsellisestä, muutaman päivän kestäneestä riippumattomasta elämästäni.
