Pitkänäperjantaina kuuluu sataa räntää. Ainakin täällä kuuluu. Minä tiedän, minulla on tästä asiasta noin neljännesvuosisadan (hui, kuulostaa aika paljolta, – siis koko ikäni ?? 🙂 ) kokemus. Melkein aina näillä leveysasteilla sataa pitkänäperjantaina räntää, ihan sama mihin aikaan keväästä pääsiäinen sattuu. Jotensakin puolet elämäni pääsiäisistä olen viettänyt näiden tuntureiden katveessa, joten kokemusta on.
Mutta tänään ei ole satanut. Minä olin varautunut sateeseen. Olin varautunut siihen, etten paljon ulkoile, hyvä jos jaksan kunnolla pukeutua. Ja miten on käynyt? Ei ole satanut räntää, ei.
Enimmäkseen ollaan kuitenkin oltu sisällä, varsinkin nuoret. Olen – vihdoin – järjestellyt 8000 kuvan digikuva-arkistojani ja laittanut hyvää (ainakin hyvin valkosipulista!) ruokaa. Sen, että lumitöitä (no vähän sentään satoi tänäänkin) tein ja kaupassa kävin ja ostin nuorille arpoja ”jos-voitatte-minut-on-otettava-mukaan-reissuun” -periaatteella, ikiaikainen täällä voimassa oleva sääntö. No nämä mokomat voittivat 15 euroa ja nyt on sitten lähteminen kylille tuhlaamaan voittorahat ja pelaamaan biljardia… Pitkänäperjantaina…? Ei auta: on etsittävä jotain säällistä ylleen ja lähdettävä.